Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
»Entäs sitte? Entäs sitte?» »Mitäs sitte, ne tietysti istuivat aikansa ja menivät. Mutta kun minä sitte seuraavana päivänä lykiskelen tällä samalla kohdalla, niin se neiti taasen istuu tuolla samalla paikalla mutta herraa ei enää olekkaan...» Olavi, joka oli siihen saakka maannut kädet pään alla ja katsellut pilviin, kohoaa äkkiä lyngälleen ja katsoo jännittyneesti kertojaan.
Onko tosiaankin lausui hän Simo siinä tilassa menettänyt henkensä? Ei olekkaan vastasi mies. Mutta niinpä ihmiset sanovat. Se ei ole totta. Simon henki tosin oli vaarassa, mutta maltillisuutensa pelasti hänen. Pikku Anna, joka myöskin istui pöydässä, näytti erinomaisella tarkkuudella kuuntelevan tätä keskustelua. Hän ei siis olekkaan kuollut? jatkoi vaimo.
Jos hänelle näyttäisimme oikeat tarkoituksemme, hän tuosta vain tulisi entistänsä vaikeammaksi taivuttaa. Uskokaa minua, ritari Harald, minä ymmärrän nämä seikat parahiten, ja lupaan teille kuin mies, että ajan asiat perille". Hetken aikaa molemmat olivat ääneti sitten Harald virkkoi: "Entä jos nuori Kurki ei olekkaan kaatunut? Jos vielä elävänä palaa"?
Mutta aikomukseni ei olekkaan enentää niiden surullisten kuvausten määrää; niitä onkin jo mailmassa yltäkyllin. Minä tahdon ainoastaan puhua pimeydestä voidakseni kuvata valon taistelua tätä pimeyttä vastaan.
Pian tulivat he myöskin luullun haaksi-hylyn luokse, ja ajoivat käsin jaloin syrjälle lumen, johon se oli vajonnut. "Kas, mitä tämä on?" huusi Martti yht'äkkiä, työtänsä keskeyttäen. "Turkin kappale! Mitenkä se on tänne joutunut? Sen saamme pian tietää, sillä, kuten minä nyt näen, ei tämä olekkaan mikään laiva, vaan ainoastaan pikkuinen, aivan eheä venhe.
Ei Syyne raukka osannut valehdella, hänen täytyi kertoa kaikki, mitä tuona merkillisenä päivänä oli tapahtunut, kun hän oli rusthollarin karjaa paimentamassa. Hän unohti vaan kertoa, kuinka hyvä hän oli ollut eläimiä kohtaan. "Syyne, et sinä olekkaan tyhmä tyttö, sinä olet antanut minulle kauniin pummulihameen. Sinä saat mennä kouluun ja alkaa jo tänään.
"No oltta! ärjyi Tuomo vaan, Koska ei kaljaa olekkaan! Siis täytyy oltta tuoda, Pitäähän jotain juoda." Näin teki Tuomo Toppinen, Saadakseen oltta, poloinen, Vaan palkakseen hän vainen Sai juopporentun maineen. Se, ken on hyväoppinen, Ei tee kuin Tuomo Toppinen, Vaan opin ottaa tästä Toppisen elämästä. N:o 4. Miten räätäli paransi tautia.
Ja siitä syystä ajoit hänen ulos. Ajatteles mitä seurauksia siitä voi olla. LIINA. Seurauksia? ANNA. Niin, jos sinä et salli että miehesi kotonaan seurustelee ja juo lasin totia parhaan ystävänsä kanssa, niin... Mutta eihän Kaarlo juo totia, eikä muita väkeviä. ANNA. Sitä parempi, Siksipä sinulla ei olekkaan mitään syytä vihata hänen ystäväänsä.
Heinonen. Kiitos! Kiitos! Ei olekkaan vielä kaukaa siitä, kun viimeksi olin Helsingissä. Hänellä on aivan hirveä halu Helsinkiin ... vanhoja tuttavuuksia tietysti. Heinonen. Hiljaa, rakas eukkoseni, nyt ei riidellä. Loviisa. Sanoin vaan niin, kun tiedän, että Antti ennen naimisiin menoaan... Emma. Oli iloinen poikamies, arvatenkin. Aivan minun mieheni vastakohta.
Siis ei ihminen ollenkaan olisi kohtalonsa herra, tarttui Uuno heti perille tultua. Ei olekkaan. Ihminen on ainoastaan niinkuin ajelehtiva lastu: laineet sitä heittelevät ja sen on vaan pysytteleminen pystyssä siellä missä kulloinkin on. Ja kuitenkin, jos olisit hiukan paremmin pitänyt varasi, niin et olisi täällä, vaan ihan toisaalla, ei Uuno voinut olla sanomatta.
Päivän Sana
Muut Etsivät