Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Hän sanoi jäähyväisensä sille seudulle, jossa hän niin vähässä ajassa oli saanut kokea ja kärsiä niin paljon. Aina aamuin, kun hän heräsi, aina illoin, ennenkuin hän levolle laskeusi, oli hän näin istunut, ja hänen kyyneltensä lähteellä oli näinä rauhallisina hetkinä aina ollut tarjota kirkas helmi katkeran muiston lievittäjäksi.
"Onko kukaan sinulle sanonut, että minä ryyppään?" kysyi kapteeni. "Ei kukaan, mutta tiedänhän minä sen sanomattakin", vakuutti Helmi. "No mistä vainen?" "Siitä että henkesi paha haju on viinan löyhkää, ja olihan sinulla tuolla nurkassa viinaa ja nuot pullot tuossa lattialla olet sinä kaikki tyhjäksi juonut", sanoi Helmi tuomitsevasti.
Protestanttisen kirkon virsikirjoja, uusimmista painoksista on tämä yllä mainittu "Helvetin tuskavirsi", "virsien helmi" jätetty pois. Virressä luvataan helvetin tuskia. Sielut tahtoisivat siellä syödä ja juoda, mutta heille annetaan vaan "tulta tervaa ijäisesti" ja siellä "Pirut sinua pilkkaa ja nauraa ijäti."
Aalto, jos aironi noutaa Johtoas saisi, sa soutaa Saisitki purttani vaan, Minnepä saapunenkaan? Oi lukemattomat aatteet, Missä te valkaman saatte? Lapsoset maan, jot' ei näy, Minnepä matkanne käy? Ruusulle. Umpun uinutar! jo nukkumasta Nouse riemuks' synnyinlaaksojen! Perhot suutelee sua, helmi kastaa Taivahista tullut suloinen. Riennä! lahja, minkä antaa hetki Kestää, minkä hetki vallitsee.
Sitä sinä olet sanonut minulle jo monta kertaa, vastasi kelloseppä varsin tyynesti. Tämä se kumminkin on helmien helmi, sanoi Volumnia, antaen hänelle erään vaimon pienoiskuvan. Ihmiset sanoivat minun olleen äitini näköisen, mutta se oli loukkausta äitiäni kohtaan. Sen kumminkin uskallan sanoa, että nuorempana minulla oli melkein yhtä kirkkaat silmät kuin hänelläkin. Nyt ne eivät ole kirkkaat.
Teekeittiö vain pihisti kuumaa höyryänsä ja Iivanan ihanan nenän päässä kimalteli se kirkas hikipisara kuin helmi. Juotuaan liki parikymmentä lasia teetä tulee Iivana leikkisenä miehenä suudelleeksi oikeata morsiantaan. Hän selittää pettäneensä seitsemän nuoruuden-rakastettuaan.
Hyötyisänä ja terveenä kasvoi ja vaurastui pikku Helmi. Hän ei ollut vielä täyteen elänyt ensimmäistä ikävuottansa, kun hän jo kävellä tallusteli ympäri huoneita. Kahden vuoden vanhana hän jo puhua nalkutteli ja kiipeili isän polvelle. Siinä hän halaili ja suuteli isäänsä, soperrellen viattomia ja lapsellisia hyväily-sanoja.
"Onko nyt parempi kuin ennen, setä, sanopas?" kysyi Helmi eräänä kertana. "On paljonkin parempi, lapseni, paljonkin parempi, oikein hyvä", sanoi kapteeni. "Niin, mutta minä en antanut sinulle viinaa", sanoi Helmi ja katsoi veitikkamaisesti kapteenia silmiin. "Et sinä antanut ja sinä teit oikein, lapseni", sanoi kapteeni ja sulki lapsen syliinsä.
Nyt kuningas laitatutti kultakruunun, joka tarkallensa sopi pikku Adalminan päähän ja oli niin tehty, että se prinsessan kasvaessa myöskin samassa kasvoi ja sopi yhtä hyvin kuin ennenkin. Mutta kaikille muille oli tuo ihmeellinen kruunu joko liian suuri tai liian pieni. Kruunun yläpäässä oli huippu, ja huippuun oli helmi liitetty niin lujasti, että sen oli mahdoton siitä pudota.
Oi, Helmini, suo kerran viimeisen Mun kanteleeni äänen kajahdella! Suo kerran sydämmeni suruisen Viel' ensi lemmestänsä lauleskella! Jo koht' on kannel vaiti kourassain: Mun kalman kylmyys asuu rinnassain. Muistatkohan viel' aikaa mennyttä? Muistatko, Helmi, onneamme silloin Ja lemmen liekin ensi ennettä Ja riemulaulujamme aamuin, illoin? Oi, muistatko sa niitä?
Päivän Sana
Muut Etsivät