Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Ja Brummerin bassoviulu ehätti mukaan, möräten: »Miks' elämä ja tanssin meno täällä; mistä iloitaan?» johon huilu vastasi: »elämä on lyhyt, lyhyt, mutta rakkaus, suloinen rakkaus pysyy iankaikkisesti.» Ja säkkipilli toitotti ja symbaali kilahteli: »Lapsoset, lapsoset, tanssimaan Dorotean häitä ja rakkautta!»
Säälisit ees mua koitoa, viel' eläessäni jolta päättävä vanhuuden periportaall' on polopäivät ylhä jo Zeus kamalasti, kun kauhut kaikk' olen nähnyt: poikien kaatuvan, tyttäret pois tylyn ryöstäjän vievän, kammiot kaunoiset hävitettävän, kourin akhaijein koppovan saaliikseen miniöitäni, lapsoset pienet maahan murskaavan, kun hirveä ottelo riehuu!
Niin sinun täytyi jättää vihollisen Jalkoihin maasi, kotilietes pyhän, Vaimon, lapsoset ja haudat isien, Nuo lempes korkeamman uhrit syvän, Ja työsi kaiken, hikes', veres' hinta, Maan viljavan, sen kaikki hedelmät, Ja kaikki, mit' on maassa kallihinta, Sen asees alttihiksi jättivät!
Niin tyyninä onnelan lapsoset nuo Vaan sammale-honkihin suojansa luo; Ka, siellä ei surra: Ei itku ja huolet, Sen muuria murra, Ei myrsky ja nuolet; Miss' onnea päivä Se hohtava suo, Ja yön rusohäivä, Jok' untahan luo Ja tuutivi nuo. Sä eksyvä henkonen oudossa maass', Kosk' etsinet syntymä-seutuja taas?
Kun Fjalar kerran henkensä lopettaa, Palaja silloin, miekaltansa Palkkasi saat sä synkästä valheestas'." "Et, ruhtinas, käskenyt oo Mua turhaan" Dargar lausui, "ma palajan. Luetut ovat elon hetket, Päättyvät on ne meiltäki. Hyvästi!" Pois tietäjä tyynenä läks'. Mutt' saliin lapset kutsutut neito toi, Läheni kuningasta, nosti Lapsoset hiljalleen isän polville.
Me lapsoset laajan Suomenmaan, Kaikk' yhdymme yksin mielin Ja yhtä sydämmen laulua vaan Tuhansin laulamme kielin: Me laulamme Suomelle lohdutusta, Ja toivoa laulamme, luottamusta, Jos kuinkin synkkä sen taivas ois, Sen pilvet me laulamme pois.
Ja niinkuin valokin välähtymättä jakelee kulta-virtojaan yhä runsaammaksi, yhä uhkuvaisemmaksi ja lämpimämmäksi käyden, mikäli kohoaa aurinko päivän kirkkaalle otsalle sitä syvemmäksi, totuutta janoovammaksi käy ihmishenki, mitä enemmän hän oikein edistyy. Tämän päiväisen valokuvan rinnalla on tuossa virkeä aamu: Lapsoset lumista mäkeä laskee ja huimasti kohoaa vallaton riemu.
Molemmat taivaan lapset, Suloiset, pienoiset, Rakastaa toisiansa, Vaikk' ovat kaukaiset. Huntunsa yö Välille lapsukaisten luo, Ja kirkkaat illan tähdet Valonsa heille suo. Mut kun on kukkais-aika Ja viherjä on maa, Yö synkkä mereen silloin Huntunsa pudottaa. Lapsoset nuo Rientävät silloin yhtehen, Kaunonen enkelpoika Ja sulo tyttönen.
Jossakin, jolloinkin, vuostuhat-taivalten yössä, himmenevissä illoissa, aamuissa, päivänkin päätyvän työssä, kun sukukantani vallitsi Vienan ja Väinän ja Laatokan maita, soi kotirantani sointuja, joita ei tään ajan lapsoset laita.
On koti siellä, missä aatoksesi vapaina leikkivät kuin lapsoset, ei turhaan haasta siellä sydämesi, vastaasi soi kuin henkes sävelet. Se koti on, miss' saat sa hapset harmaat, mut kukaan nää ei, että vanhenet, ah, siellä himmenevät muistot armaat kuin metsän taakse harjut kotoiset. väkinäisellä ivalla. Te lämpenette Siitä, mikä muuttuu pilkaksi Teille! siinä ero on.
Päivän Sana
Muut Etsivät