Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Siellä nään mä näännyksissä pienen joukon nukkuvan, vaikk' on päivä ylähällä uinuu raukat untahan, kunnes uni jännervoimat ehtinyt on virkistää, kunnes lämpö "luojan silmän" valppahimmat herättää. Innoissansa jalkehille nää nyt huutain kavahtaa, jotta joukko torkkuvainen tuosta pystyyn havahtaa, hieroo unta silmistänsä, tuntee huomentuulosen, tuntee taaskin suonissansa vanhat nesteet nuoruuden.
Murhe, murhe joella Joukolan nyt soutaa. Niin, niin, niin, untahan kaikki on tää, mut kaunista, kaunista unta. Sua lemmin ja kaipaan ja kaihoan kuin syys-tantere talven lunta. Minä tahdon sulkea silmäni ja uskoa unta syvää. Olen uskonut paljonhan elämässäin, joka ollut ei näinkään hyvää.
Ja unta, untahan kaikk' on tää: mun murheeni mustimmatkin, epätoivoni, tuskani, taistoni, sydänkaihoni katkeratkin; mitä oon minä, onneton, kärsinyt, mitä mulla on onnea ollut, on unten aaltoja ollut vain ja unten tuomana tullut.
Jo on karhu kaatununna, Keihäs sattui rintahan; Ukko nukkuu uupununna Sike'intä untahan. Riemuellen, Soitatellen, Viekää saalis kotihin! Vaan kun verivainolainen Suomehemme rynnättää, Silloin saalis toisellainen, Veikot, meitä hiihdättää. Käsi sauvan, Toinen raudan Teräväisen tempoaa, Verihinsä kohta nääntyy Kuka meitä vastustaa, Kenpä pakosalle kääntyy, Senkin suksi saavuttaa.
Jussi nousi, tuppasi unimielissään kätensä molempiin liivintaskuihin ja kopeloi vielä povitaskuakin: »...eihän ... niin, untahan se ... äh...» Jussi heräsi siinä makeassa uskossa, että hänellä oli taskut täynnä patentliivareita. »Ota vastaan purje, niin minä täältä lasken», tuumi Erkki. Jussi rahmusteli päätään korvallisilta ja lakin alta, kävi sitten purjetta laskemaan ja kaatoi maston.
Niin tyyninä onnelan lapsoset nuo Vaan sammale-honkihin suojansa luo; Ka, siellä ei surra: Ei itku ja huolet, Sen muuria murra, Ei myrsky ja nuolet; Miss' onnea päivä Se hohtava suo, Ja yön rusohäivä, Jok' untahan luo Ja tuutivi nuo. Sä eksyvä henkonen oudossa maass', Kosk' etsinet syntymä-seutuja taas?
Siellä nään mä näännyksissä pienen joukon nukkuvan, Vaikk' on päivä ylähällä uinuu raukat untahan, Kunnes uni jännervoimat ehtinyt on virkistää, Kunnes lämpö Luojan silmän valppahimmat herättää. Innoissansa jalkehille nää nyt huutain kavahtaa, Jotta joukko torkkuvainen tuosta pystyyn havahtaa, Hieroo unta silmistänsä, tuntee huomentuulosen, Tuntee taaskin suonissansa vanhat nesteet nuoruuden.
Päivän Sana
Muut Etsivät