Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. toukokuuta 2025
Vihdoin, kun nimismiehen patukka pakotti sen luopumaan tästäkin tyyssijastaan, loikkasi se toistamiseen lattian yli ja syöstä hurahti raollaan olevasta ovesta ulos. Tämän vähäisen välikohtauksen jälkeen rymistettiin ja ravistettiin eukkoa taas yhtä tuimasti, vaan ei siitäkään ollut muuta seurausta, kuin että hän unimielissään rupesi sekavasti sopertamaan.
Samassa me kaikki kolme hyppäsimme alas lattialle ja kätkeydyimme vuoteen alle, jotta jättiläinen ei huomaisi meitä. Unimielissään tämä raappikin vain varvastansa ja ymmärtämättä mistä oli kysymys laskeutui jälleen levolle. "Saatuamme ulko-oven avaimen haltuumme läksimme ulos ja neuvottelimme, minne me pakenisimme, jottei jättiläinen söisi meitä kaikkia suuhunsa.
Sen sanottuaan palasi vesisaavin luokse ja kiihkoisesti puhellen rupesi ihan hurjana syytämään vettä siihen seinälle. Nyt sitä vettä räiskähti nukkuvain lasten silmille, josta ne rupesivat kiemuroimaan ja unimielissään kätisivät: "Elä elä. Mitä se siinä? Elähän, Naimi, sinä. Elähän..."
Jussi nousi, tuppasi unimielissään kätensä molempiin liivintaskuihin ja kopeloi vielä povitaskuakin: »...eihän ... niin, untahan se ... äh...» Jussi heräsi siinä makeassa uskossa, että hänellä oli taskut täynnä patentliivareita. »Ota vastaan purje, niin minä täältä lasken», tuumi Erkki. Jussi rahmusteli päätään korvallisilta ja lakin alta, kävi sitten purjetta laskemaan ja kaatoi maston.
Hassan aivasti, oikoi jäseniänsä ja avasi silmänsä. Ja samassapa hän nosti päänsä äkisti pystyyn ja katseli unimielissään ja hämillään ympärilleen. Missä hän oli? Miten hän oli tullut tänne? Samassa hän muistikin eilisen keskustelunsa kauppiaan kanssa.
Kaikki nukkuivat paitse Olga. Tuli sammui. Hän kuuli ainoastaan noiden nukkuvain ihmisten hengityksen ja sutten ulvonnan teltin ympärillä. Semmoinen kamoittava, haikeasti vaikeroiva susikööri! "Susi on ulkona!" mykisivät lappalaiset unimielissään. Ihmeellinen, rampaava tunne jostakin oudosta ja hyljätystä käsitti hänen mielensä.
Nämä huomiot alkoivat sentään käydä yhä kummallisemmiksi, sitä myöten kuin kaunis toverini pimeässä tuo kauneus oli enemmän aavistettua kuin nähtyä vaunujen heilahdellessa alkoi unimielissään kallistua yhä enemmän minun puoleeni. Pelkästä säälistä, ett'ei tuo lapsi parka kovin pahasti vatkaantuisi, siirryin minä pari kolme tuumaa lähemmäs.
Päivän Sana
Muut Etsivät