Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Niin sinun täytyi jättää vihollisen Jalkoihin maasi, kotilietes pyhän, Vaimon, lapsoset ja haudat isien, Nuo lempes korkeamman uhrit syvän, Ja työsi kaiken, hikes', veres' hinta, Maan viljavan, sen kaikki hedelmät, Ja kaikki, mit' on maassa kallihinta, Sen asees alttihiksi jättivät!
MARIA. Nousee Wernerin rinnalta ja lankee kädet ristissä polvillensa. Oi isänmaamme! suoja armas, kaunis! Ma halpa oon, on heikot voimat mulla, Ja taisteluun en eestäs käydä voi; Vaan mik' on kallihinta maalimassa, Min herttaisinta sydän täällä sai, Sen annan sulle!... Nousee taas seisoalle. Herran haltuun jää! Ma valittaa en tahdo, kunnialla Jos Gustav isänmaamme eestä kaatuu!
Usein isä aurallansa, Kuokallansa Pellon perkaa pojalleen. Maat kun vääntää, Korvet kääntää Hautaan horjuu levolleen. Moni, maansa parahinta, Kallihinta Etsein, uhraa voimansa: Puuhailtuaan, Taisteltuaan Jälkeen jättää aarteensa. Kehno oiskin palkka mainen, Haihtuvainen: Saatu taikka saamaton! Työn ja kunnon, Jalon tunnon Oma on taivas verraton.
Johonkin määrään vastataksemme niin korkeaan tarkoitukseen kuin nyt sanottu on, vaaditaan meiltä itseltämmekin suuria uhrauksia. Mitä rakkahinta ja kallihinta ihmisellä on, se täytyy meidän jättää ja lähteä tietämättömiä kohtaloita kohden. Matkamme on pitkä ja vaivaloinen.
Mutt' itse Herra ymmärsi Ja Mariata puolusti Se Marialle kyllin. Hän oli Herran voidellut Ja rakkaudest' uhrannut Mik' oli kallihinta: Se oli paras palkinto, Kuin taivahinen soitanto, Sielulle autuinta. Merellä. Jumala, suuri Luoja, Lunastaja, Taivahan, maan ja meren perustaja! Suuret Sun työsi, käsialas suuret, Syvähän tunkee viisautes juuret.
Siitäpä muistan olleeni koulussa, lohdutti itseänsä Aatami, ja tiedänpä kerran sanoa mitä herruus maksaa. Mestari Sepeteus itsekin usein vuodatti lohdutusta kurinsa haavoihin, koska hän lausui: Opinsauna autuas aina, Koska vitsoin vihmoillaan. Niin kului vuosia kolmikunta, jolla ajalla Aatami ehti yhtä ja toista oppia; mutta kallihinta aarretta puuttui hän vielä.
te nimettömät vainajat, teidän on se kuolemattomuus, jota viedä voi ei kiittämätön jälkiaika: tekonne kuolematon elää. Ei konsanansa kuole hän kokonaan, ken eestä korkeamman on uhrannut, mit' oli kallihinta hälle, uhrannut vilpittömin mielin. Hän ain' on elävä ajasta aikahan, hän astuu vuosisatojen armeijaan, jok' kulkee ihanampaa kohti aikaa, suurempata kuin meidän.
Nuopa Yljän impyset Tekee Herran työtä kallihinta: Kuolleen uskon rääpäleet Sadoilt' on he riisuneet Haavat huuhtoo kirkas viina, Ruumiin verhoo puhdas liina, Vaatteissa Kalleissa Käyt sä sorjan sulhon luokse!"
Päivän Sana
Muut Etsivät