Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
"Sisareni, näettekö, pitää niin paljon teistä ja omaisistanne, ja on niin tottunut ajattelemaan ainoastaan omaa maatansa, että olisi tuskin rehellistä päästää häntä matkalla. Ja paitsi sitä, Mas'r Davy, on siellä yksi, jota hän hoitaa ja jota ei tule unhottaa". "Ham parka!" sanoin minä.
Päivä oli kylmä ja sateinen, ja kun Richard ja isäntä seisoivat veräjällä, aukeni ikkuna ja emäntä tervehti Richardia ystävällisimmällä hymyilyllä. "Kuinkas kuuluu, herra vieras?" sanoi hän; "te olette olleet poissa niin kauan, että minulla on jo ollut aikaa unhottaa nimennekin".
"Mutta, Jumalani, olin melkeen unhottaa, täällä on kutsu huomen illaksi presidentti K:n luokse. Siellä tulee tanssi, suuri juhla taitaa olla vapaaherrattaren nimipäivä." Annette heräsi horroksistansa. "Pidot presidentti K:lla! Siellä on kai aina loistava seurue. Mitä mamma vaatetuksestani arvelee?"
Minäkin käyskentelin kullasta kimaltelevissa palatseissa, kuulin suloisia lauluja ... niin, ja sanoja, jotka hurmasivat vielä enemmän kuin säveleet ... minä kuulin hänen äänensä kai'un ... se lumosi minut ja silloin unhotin minä olevani ainoastaan halpa rahvaan tytär. Tässä seison minä nyt ikäänkuin unesta heränneenä, mutta mitä olen uneksinut, sitä en voi ikinä unhottaa. *Laulu N:o 9.*
Kuin lempeä Kärsivä muotosi sitä näkyä En voi oi, en voi kons' unhottaa En päivän pimennystä kauheaa, Maanjäristystä, koska valkeus Silmies sammui mikä kauhistus! Kuin veren ääni maasta nouseva Jumalan luokse vastaan minua! Haudattu ruumis kovaan kallioon Kätketty sotilaitten vartioon, Sinetillämme kiven lukiten. Turhaan!
Maakuntia, linnoja, sotajoukkoja sortui toinen toisensa perästä väkivaltaan ja vereen, Ruotsi hajosi, Suomi nääntyi ja kaikki horjui hänen allansa, mutta hän seisoi pystyssä, yksinään, lannistumatonna, kyeten kaikkeen muuhun, mutta ei taipumaan epävakaisen inhimillisen onnen alle; voittaen kaiken, mitä historia tietää kertoa sankariavuista, mutta kuitenkin ollen pienintäkin pienempi siinä, ettei osannut unhottaa ja antaa anteeksi suurempi kuin kukaan muu kaikesta kieltäytyessään, mutta kuitenkin kykenemätön itseänsä kieltämään!
"Minä en voi pysyä poissa siitä. Minä en voi unhottaa sitä. Se vaivaa minua yöt päivät. Se on ainoa koko mailmassa, jolle minä sovin, taikka joka sopii minulle. Voi, tuo julma virta!" Minussa syntyi se ajatus, että, kun kumppanini puhumatta tai liikahtamatta katseli tyttöä, minä olisin voinut hänen kasvoistaan lukea hänen sisarentyttärensä vaiheet, vaikk'en ennen olisi tietänyt niistä mitään.
"Syntiä on ajatella niin omaksi hyödyksensä; poika tulee onnelliseksi, hän tulee rikkaaksi mieheksi ja unhottaa meidät, niinhän pitää olemankin. Eihän muista koivu, mistä on tullut siemenensä, josta hän on kasvanut, eihän muista ihminen, kuka se on ollut, joka ensimäisen kerran otti hänen syliinsä, eikä hän häntä siitä kiittelekään; ei, eukko, helpompi on unhottua kuin itse unhottaa."
Metsämaan Jaakko ja Eeva olivat Johanneksen katoamisesta hyvin surulliset, semminkin Eeva, joka ei koskaan saattanut unhottaa että hänellä oli ollut poika, joka papiksi tullessaan oli surmannut itsensä. He kuolivat molemmat kahden vuoden kuluttua tästä onnettomasta tapauksesta. «Olisi totellut viisaamman neuvoa«, sanoo Aappo, kun oli kysymys Sakarista, josta ei vuosikausiin ollut kuulunut mitään.
Se tuntuu niin hyvältä, kun saa unhottaa olleet ja menneet ja kuolettaa nykyiset näkemällä uusia asioita ympärillänsä. Muutamain päiväin perästä olemme New-Yorkissa, jossa saan syleillä sisartani ja sen lapsia, joita en ole nähnyt moneen vuoteen, ja sitte käymme katsomassa niitä isoja järviä; me matkustamme Missisippiä alas New-Orleansiin ja käymme Amazon-virralla.
Päivän Sana
Muut Etsivät