Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
"Jos Adlercreutz on lähellä, niin on hyvä", sanoi kenraali. "Hän on urhoollinen sotija, sitä ei kukaan voi kieltää, mutta kun vaan kerran saamme hänet tuleen, niin että hän oikein innostuu, unhottaa hän kaikki määräyksensä ja antaa väkensä mennä mihinkä se tahtoo ja tehdä mitä se taitaa. Mitkä prikaatit hänellä ovat myötänsä?" "Kaikki neljä!" vastasi Kullneff.
Hjalmar." Kyyneleet välkkyivät tuon nuoren miehen silmissä kirjettä lukiessansa; mutta se täytyi mennä, se oli välttämätön. "Uhri on siis tehty," sanoi hän itseksensä, "uhri on minun elämäni onni, mutta hän voi lohduttaa itseänsä. Hänen kasvatuksensa tekee että hän voi unhottaa, että hän taitaa vaihettaa tunteitansa sitä en voi minä."
Niin! säntilleen niin oli se! Hänellä oli valittavana joko taistelu Lindin kanssa hänestä tai uhrata itsensä Lindin hyväksi! ... suoraan sanoen: luopua hänestä! ... koettaa unhottaa hänet! ... ihan kokonaan jättää mielestään se, että koskaan oli nähnyt, puhutellut ja ottanut semmoiset jäähyväiset Saara Rördam'ilta. Hän näki hänen vartalonsa ja kasvonsa edessään, vaan hän karkoitti ne luotaan.
"Mimmoiselta sinusta luostari tuntui, Eva?" minä kysyin häneltä sinä iltana, kun olimme kahden kesken. "Se näytti hyvin hiljaiselta ja rauhalliselta", hän vastasi. "Luullakseni siellä voisi olla sangen onnellinen. Siellä olisi niin hyvä aika rukoilla. Kenties voisi helpommin unhottaa itsensä siellä ja päästä likemmäksi Jumalaa." "Mutta mitä sinä täti Agnesista arvelet?" "Hän miellytti minua.
Mun kuulevi kultani, rintaansa lyö, ja kyynele tulvahtaa, kun laskevi päivä ja saapuu yö, hän jo omansa unhottaa. Kuta kauemmin neiti Regina kuunteli näitä koruttomia säveliä, jotka olivat hänelle vieraita, mutta samalla kuitenkin sydämellisen surumielisyytensä vuoksi niin tuttuja, sitä enemmän liikutti häntä se kaipaus, joka niin elävästi muistutti häntä hänen omasta mielentilastaan.
Copperfield, kuin unhottaa se". Ei muuta! Siinä kirjeessä, jonka kirjoitin Miss Mills'ille, toistin katkerasti tämän lauseen. Minun ei tarvinnut tehdä mitään muuta, sanoin minä synkällä ivalla, kuin unhottaa Dora. Ei siis mitään muuta, ja kuinka helppo tämä oli! Minä pyysin saadakseni tavata Miss Mills'iä sinä iltana. Jollei se voinut tapahtua Mr.
»Niinhän meidät täällä ajetaan ovelta takaisin kuin mitkäkin retkaleet» murisi Peter Negenthin synkkänä puristaen siteissä olevan kätensä nyrkkiin. »Haluatko tulla valapatoksi?» kysyi Engelbert hiljaa astuen hänen eteensä. »Jos haluat, niin käänny takaisin. Mitä meiltä vaadittaneekin, lurjus se, joka unhottaa Dannigkowin kirkon.»
Voi, kuinka onnellinen minä olen!" "Niin olen minäkin!" arvelin minä. "Ja minä myöskin!" lausui punehtuva ja hymyilevä Sofia. "Me olemme kaikki niin onnelliset, kuin mahdollista!" sanoi Traddles. "Tytötkin ovat onnelliset. Voi sentään, minä totta puhuen olin kokonaan unhottaa heidät!" "Unhottaa?" kysyin minä. "Tytöt", vastasi Traddles. "Sofian sisaret. He ovat meidän luonamme.
"Kuulkaa", sanoi Anna äkkiä, "minä olen yhtä rikoksellinen kuin hän, tuomituttakaa minutkin, minä tahdon kuolla yht'aikaa hänen kanssansa, minä en woi elää sen jälkeen kuin hän on puhaltanut ulos henkensä. Sen te warmaan woitte tehdä." "Neitsyt aika on hywä parantaja, te olette nuori, te woitte elää ja unhottaa " "Wielä yksi rukous: woitteko sallia minun sitä ennen häntä nähdä?"
Kapteeni hypähti ylös levittäen käsivartensa: Rakas lapseni! Attila kiersi käsivartensa isän kaulan ympäri: Isäni! Teitä olen ikävöinnyt, vaikka, niin vähän aavistin ensimmäisessä kohtauksessamme, en kuitenkaan enään voinut unhottaa teitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät