United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nojaten muuria vasten tuijotti Boleslav miehiin heidän noustessaan rattaille. Istuimellaan kääntyi Engelbert vielä kerran häneen päin: »Ja älä unhota Reginaa», sanoi hän, »jos hän nimittäin pääsee hengissä. Hänelle olet kiitollisuuden velassa, et meille.» »Hyvä on», vastasi Boleslav, ymmärtämättä sanojen tarkotusta. »Hyvästi siis!» »Niin, hyvästi, ja onnellista matkaa!»
Boleslav oli lopettanut. Engelbert vaihtoi neuvottelevan silmäyksen toveriensa kanssa; sitten hän sanoi: »Olemme tuoneet tarpeelliset työkalut mukanamme jos annat meille lautoja, teemme tuotapikaa kirstun.» »Tosin siitä ei tule mitään ritarillista ruumiskirstua,» lisäsi Peter Negenthin karkeasti hymyillen. Engelbert heitti häneen nuhtelevan katseen. Pieni joukko kuiskutteli ja nurisi.
Käytiin hänen kimppuunsa, tartuttiin hänen käsiinsä, kierryttiin piiriin hänen ympärilleen, ikäänkuin olisi kysymyksessä estää hänet tuossa tuokiossa pakenemasta. »Jää ainakin niin kauaksi, ettei raukea tyhjiin juhla, jonka tahdomme viettää kunniaksesi», sanoi Karl Engelbert, nuori isäntä, saatuaan melulta äänensä kuuluviin. Baumgart syöksähti nopealla ponnahduksella hänen istuintaan kohden.
»Ja sanoitko, etteivät he nyt tahdo sallia häntä haudata?» puuttui hyväntahtoinen Karl Engelbert puheeseen, pudistaen arvelevaisesti päätänsä. »Onko sellainen sitten sallittua kristityssä maassa?» Johann nauroi viekkaasti. »Schrandenilaiset vetävät yhtä köyttä, ja jollei kukaan tahdo ryvettää käsiään kantamalla moista iletystä hautaan, voiko sitä panna pahakseen?»
Riemastuneena hän syöksähti ystäviänsä vastaan saaden tuskin kiitollisuuden huudahdusta huuliltaan. Engelbert ojensi äänetönnä hänelle kätensä. Mutta kun Boleslav tahtoi häntä syleillä, vältti hän sen.
»Anteeksi», sanoi hän, »etten voinut teille lähettää parempaa sanantuojaa, mutta minulla ei ole ketään muuta saatavissa.» Engelbert tahtoi puhua, mutta hänen kielensä oli aivan kuin sidottu. »Ja sinun on hänet täytynyt ensin pukeakin?»
Silloin astui Karl Engelbert, joka esiintyi joukon johtajana, ikkunan alle, mistä leveähartiainen Felix Merckel nojasi ulos, tervehti häntä puolisotilaallisesti ja sanoi: »Luvalla sanoen, herra luutnantti, emme ole tulleet juhlimaan emmekä muuten huvittelemaan olemme hautajaisväkeä.»
Epäilemättä he tappavat hänet, jollei hän saa pikaista apua. »Päästäkää hänet!» huusi Engelbert, jykevin nyrkiniskuin sivallellen väkijoukkoon. Seuraavassa tuokiossa hiipi olento, joka juuri oli pelastunut varmasta kuolemasta, uudelleen hänen ohitsensa , kyyristyi kirkkomaan kuivaan vallihautaan ja vilahti kuin varjo aidan vartta pitkin yöhön.
Silloin astui Karl Engelbert murisevasta joukosta esiin ja sanoi: »On hyvin ikävää, Baumgart sanon sinua Baumgartiksi, jolla nimellä olemme sinut aina tähän hetkeen asti tunteneet tarkotan, on hyvin ikävää että olet tällä kömpelöllä tavalla saanut tietää, millainen oikeastaan on mielialamme.