Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
"Jääkäähän toki, herra kreivi", sanoi hän, "te näytätte tosiaankin vähän väsyneeltä, eikä liene hetkisen lepo hevosillennekaan vastenmielistä". Kreivi kumarsi; vanha herra löi otsaansa. "Uskomatonta", murisi hän, "että minä voin sen unhottaa; mutta ei Wengelikään ajattele niin mitään". Hän soitti kiivaasti kelloa.
Vakain askelin astui parooni huoneen läpi, napautti kerran ovelle, joka johti vähäiseen linnan nurkkakamariin. Silmänräpäyksen kuluttua aukesi ovi, ja synkkä haamu tuli näkyviin, kynttilä kädessä valaisten paroonia. Hänen kasvonsa olivat semmoiset, joita ei voi unhottaa, joka ne on kerran nähnyt. Meille eivät ne olleet tuntemattomat.
Antoivat mulle opetusta, Neuvoja, kaikkea suositusta, Sanoen, että, jos vuotan vaan, Ryhtysivät mua suojelemaan. Suojelusta kun vuottain katsoin, Oisin ma kuollut kurnivin vatsoin, Vaan minut kohtasi kunnon mies; Tää se mun hoitoonsa ottaa ties. Hoitaja ruo'in ravitsevin! Unhottaa hänt' en voi hevin! Suudella häntä mun mieleni sois, Hoitaja tuo jos en itse ma ois.
Vesi ei ole yhtä läpikuultavaa kaikissa, ja ilma ei luo samaa suloa kaikille tienoille kesällä. Mutta joka on kerran nähnyt Saiman, tahi Näsijärven, tahi Mallasveden, tahi Roineen, tahi muut sellaiset sinivedet sillä sellaisia löytyy lukemattoman paljo, hän ei saata koskaan unhottaa sellaista näköä.
Emme kuitenkaan ole kokonaan toivoa vailla. Me emme voi unhottaa, ettei meidän ole täytynyt lähestyä mitään barbarilaispäällikköä, joka ei kykene pitämään arvossa sivistyksen vaatimuksia, taiteen luomia ja ihmisyyden lempeämpiä kehoituksia.
Meidän välillämme on kaikki lopussa ... sillä minä en ikinä voi antaa sinulle tätä anteeksi ... en unhottaa ikinä. Enkä häpeä enkä kadu mitään maailmassa niinkuin sitä, että sinuun olen koskaan luottanut. Etten ymmärtänyt, kuinka vähästä arvosta kaikki sinun kehutut periaatteesi olivat. Ja sinun vakavuutesi, sinun kauniit puheesi ? Sanoja vaan, ei muuta En totisesti tunne sinua enää.
Muutoin minä vaan en voinut Riikkaa unhottaa ja sitten minä no tietäähän sen kuitenkin jo koko maailma sitten minä aloin ryyppiä." Kymmenniekka istui tyynenä ja miettivänä, mutta kysyi viimein: "oletkos jo Riikalta saanut kellosi ja kihlasi?" "En enkä minä niistä lukua pitäisikään, jos hän ei vaan toiselle menisi.
Hänen onnensa oli kyllä hetkellinen, mutta kuitenkin täydellinen, sillä lapsi on siinäkin suhteessa onnellinen, että pieni ilonhetki saattaa hänet kokonaan unhottamaan kaikki huolet, kun sitä vastoin aikahinen, jos hänellä on huolia, ei saata niitä onnenhetkenäkään varsin unhottaa.
Hän itki katkerasti, hillitsemättömästi, kunnes kyyneleet olivat huojentaneet hänen rintansa ahdistusta. Olihan Maurin oikeus rakastaa toista, mutta sentään, hän ei olisi uskonut, että Mauri olisi voinut unhottaa. Olisiko hän unhottanut? Oli kuinka hyvään, toisen oma hän kuitenkin oli.
KREIVI. Dulciter, pappa! jokaiselle omansa. Jos joku rabarberin resepti olisi pudonnut teidän taskustanne? Ah! minä tiedän, mitä se on; herra sotamies. BARTHOLO. Lähdettekö vihdoinkin ulos? KREIVI. No hyvä, minä lähden. Hyvästi, tohtori; ilman vihaa. Hyvästi, kultaseni: pyytäkää kuolemaa, että se vielä muutamilla sotaretkillä unhottaa minut; elämä ei ole milloinkaan ollut minulle niin kallis.
Päivän Sana
Muut Etsivät