Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
"On kyllä, mutta viina villitsee viisasten mielet ja tekee isänkin sydämen kivikovaksi." "Ole kuitenkin rauhassa!" lausui Hannes, sillä hänen olivat samat tunteet vallottaneet, jonka tähden ei hänkään voinut parempaa lohdutusta antaa armaalleen. "Minä pyydän vieläkin," jatkoi hän, "jos voit minun unhottaa, niin tee se.
"Mutta sinä et saa unhottaa, että me olemme sinun vanhempasi," sanoi lempeä vaimo ja suuteli häntä. "Isä! äiti!" huusi Valdemar ihastuneena ja heittäysi molempain syliin. Kristian itki kovasti. "Miksi sinä itket?" kysyi Valdemar elävästi. "Ole iloinen! Etkö näe, mitä minä olen nyt saanut!
Minä tahdon unhottaa sen pahan, kun isäsi on meille ja varsinkin minulle tehnyt, jos vaan sinulta, Anna, saan yhdenkin hyvän sanan. Minä saan vanhempani taipumaan, mihin vaan tahdon, ja minä houkuttelen heitä peräytymään vaatimuksestaan, jos vaan sinä, Anna, teet sen, mitä olen sinulta pyytänyt." Anna pudisti päätään. "Sitä en voi tehdä."
Et liene voinut unhottaa sitä tuskaa, sitä kärsimystä, minkä tunsit sinä kauheana yönä, jona istuit yksin hänen vuoteensa vieressä ja näit hänen kuolevan; et liene voinut unhottaa, kuinka kärsit seisoessasi hänen avoimen hautansa reunalla, ja omatuntosi sanoi sinulle, että olit syyllinen hänen kuolemaansa".
"Konsa kaikki tuomiolle tullaan, Muorini kultainen." Onneton nuorukainen. Ah voi kuinka kauhiasti suru vaivaa mieltäni, Kun mun täytyy lähteä ja tänne jättää kultani! Sinun luoutosi lempiä on syämeni sitonut, Sinun kaunis katsantosi kovasti mun vanginnut. En mä sua, kulta likka, taia koskaan unhottaa, Enkä muien tyttöin päälle taia koskaan katsahtaa.
Kirkossa piti puheen pastori, joka oikeastaan taisi pitää kiitospuheen vanhasta, kunniallisesta miehestä, mikä ei ehdolla tahtonut ainoatakaan solvaista. Hän oli heikko, hän antoi välistä turhuuden hallita itseänsä, antoi ohjaella itseänsä ne olivat kaikki vaan lapsenmielen syntejä, jotka Jumala antaa anteeksi ja jotka ylistäjä unhottaa.
Dorimena kulta, todellako näin puhutte? Dorimena. Ihan todella. Lykastes. Menettekö miehelle aivan vapaatahtoisesti? Dorimena. Aivan vapaatahtoisesti. Lykastes. Ja häänne vietetään jo tänä iltana? Dorimena. Jo tänä iltana. Lykastes. Ja te, julma, voitte unhottaa rakkauteni ja ne lempeät sanat, joita minulle olette sanelleet. Dorimena. Minäkö unhottaa? En millään muotoa.
Nouse, valhe sua vaan nyt pilkkaa! Mik' on lepo? Tuiman myrskyilman Helpoitus se vaan on hetkellinen. Tahdotko sä sääliä ja kaikki Unhottaa ja sopia? Oi Dmitri, Taivaassa ja haudassa on rauha, Veljesviha kuohuu maailmassa."
Mitä minun tulee sanoa tuolla sisällä? Kuinka koskaan saan puhutuksi siitä hänelle, Mas'r Davy?" Minä näin oven liikkuvan ja koetin vaistomaisesti pitää sitä kiinni ulkopuolelta, saadakseni hetken verran aikaa. Se oli myöhäistä. Mr. Peggotty pisti ulos kasvonsa; enkä minä koskaan, vaikka eläisin viisi-sataa vuotta, voisi unhottaa sitä muutosta, joka tapahtui niissä, kun hän näki meidät.
"No, hyvä Fredrik", vastasi Roosa alaspäin katsoen, "kuinka voisinkaan minä teidät niin lyhyessä ajassa unhottaa. Vanhan herra Holzschuerin luona silloin olin vielä lapsi, mutta te leikitte kuitenkin mielellänne minun kanssani ja osasitte aina keksiä jotakin sievää ja sukkelaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät