Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Ainoastaan silloin tällöin helähti metsässä jonkun yksinäisen lahorastaan uninen sävel kehottaen ihmistäkin unhottamaan päivän huolet, mutta Anni ei niitä voinut unhottaa. Päinvastoin kasvoi hänen rauhattomuutensa kasvamistaan, sillä hänellä oli jonkunmoinen hämärä tunto Jerikon johonkin onnettomuuteen joutuneen ja hän oli siihen syypää. Puolenyön aikaan meni Anni pirttiin.
Olen sekä onnellinen että hyödyllinen ihminen, tällä erää en kenties aivan onnellinen; mutta olen kyllä tuleva onnelliseksi, kun vaan voin Feden unhottaa, jos hän ei minusta huolisi. Te olette aina oleva yhtä hellä minulle, ettekä koskaan vaihetteleva Kor Bell raukkaa kohtaan." "En koskaan!" vastasin.
Minä vakuutan sinulle, että hän aina unhottaa itsensä ja pitää huolta noista toisista yhdeksästä". "Onko hän vanhin?" kysyin minä. "Ei", sanoi Traddles. "Vanhin on oikea kaunotar".
Tie kunniaan vain tiettynään, ol' aina altis kestämään hän vaivan, vaaran, liekin, jään, sen taisi taatto, sen! Laps olin, kun hän lähti pois, kun sotatorvet soi, mut uljasta en unhottaa ma ryhtiänsä voi, en hattuaan, en töyhtöään, en päivetystä poskipään, ain', aina tumman varjon nään, min kulmakarvat loi.
Häntä emme liioin saa unhottaa. Juhana. Kuulkaa, isäni ja te muut! Hän on joutunut vankeuteen minun tähteni. Sentähden pidän minä velvollisuutenani pelastaa hänet myöskin. Olisin siihen jo ryhtynyt, ennen, mutta en tahtonut sitä ennen tehdä, ennenkuin sinä, isäni, olisit siihen luvan antanut. Juvakka. Sinä olet kelpo poika! Jos minä olisin nuorempi, olisin sen jo itse tehnyt. Roponen. Niin!
Hän unhottaa, että minä olen tyyni, tasaiselta näyttävä, seitsemänkolmatta vuotinen nainen, jota ei kukaan kummastele, kun hän vakavasti astuu maantietä eteenpäin.
Tähän nyt asia päättyi, ja niin kului 8 päivää, mutta mitä hyvänsä Laagje teki, ei hän voinut unhottaa tuota lapsetonta äitiä, joka istui yksinään Karasjoella, ja äkkiä lausui hän eräänä yönä: "Vaimo, minä en saa lepoa, en rauhaa, enkä unta lapsen tähden. Tätä salaisuutta en voi kauemmin kätkeä. Suostutko, niin lähdemme huomenna yhdessä lapsen kanssa Karasjoelle?"
Pääasia kuitenkin on se, että minä rakastan sinua, sillä sinä olet ollut minun turvani ja ystäväni, jota en koskaan voi unhottaa. Sentähden kysyn, etkö hylkää minun rakkauttani; vaikka maailmassa emme voisikaan toistamme omaksemme saada, niin pidän kuitenki sydämmesi omanani. Sallitko sen?" "Sallin, jos saan sitte pitää sinun sydämesi." "Siihen olen jo vastannut."
Pienet tytöt myyskentelevät vasta poimituita kukkasia, ja joka kerta kun olemme siellä, sallii hän minun ojentaa itselleen sinisen vuokkokimpun. Hän sovittaa sen rintaansa, tunnustelee sen tuoksua ja unhottaa sen samassa. Mutta minä olen onnellinen enkä saa silmiäni kukkasista napinlävessä hänen povellaan. Jos tietäisin, rakastaako hän minua vai onko hänellä ehkä jo joku toinen!
"Ei, ei; suuri se oli, koska se sai niin suuria aikaan. Minun se oli vikani eikä sinun, enkä syytä sinua, vaan itseäni; mutta kuitenkin tuntuu niin hyvältä kun saa vielä kerran avata sydämensä murheissaan", myönsi Maija. "Paras on kun unhottaa pois mielestänsä nuot katkerat muistot.
Päivän Sana
Muut Etsivät