Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Ja kussa hän kulki, siell' ihmiset suli, sydänlähtehet läikähti, korkeni koi, kuin juhla hän halk' elon harmajan tuli, sotatorvet ja rummut ja karkelo soi, maa vapauden ruusuja kukki, mut eipä vain ruusuja, ruskotti kukkeus uus: hänen jäljissä lainehti laiho ja leipä ja lempeys ja miel'alan aatelisuus.
Sauhun kentille, kauhun kentille, valtahan vainajien. Syöksyikö vieras syntymämaahan, kansaako kaas vihamies? Ei, oma heimo herjaksi muuttui, oma oli orjuuden ies. Nousitko vastaan sortajavaltaa, kun sotatorvet soi? Lasken lautsalle raudan raa'an, veljien verta se joi. Voitonko liet vai tappion viesti, saata et ilosanomaa. Itkeä ikäni tahtoisin, vaikka vapaa on kansa ja maa. Auta, armias!
Siell' ennen liehuit kiihoitellen, mistä Soi sotatorvet saloin sydämiin. Siell' ennen liehuit, missä parkua Vaan kuultihin, ei juhlaveisua, Ja kuulain pauke rummun räminähän Sekaantui siellä kuolon kutsuna, Vaan täällä taivas vuotaa elämähän, Täält' ilon, rauhan raikuu sanoma.
Kuninkaat ja ruhtinaat katselivat parvelta tätä, ja kauniit neitoset viittasivat liehuvilla vöillänsä, liput hulmusivat, sotatorvet soivat, kypärit välkkyivät, hevoset karkasivat pystyyn ratsastajien kannustaessa ja kiilloitetut kypärit välkkyivät auringon paisteessa. Mutta kaikki tämä oli vaan leikkiä, sillä ihmiset ovat isoja lapsia ja joka ajalla on omat leikkitapansa.
Kauan ei siellä ehditty olla, kuin sotatorvet kuuluivat kajahtelevan vastaiselta rannalta, ja noin kello 4 tienoilla nähtiin kahdeksan suurta kanoottia, jotka pysyttelivät saarissa keskellä virtaa; kuusi muuta venhettä kulki länsirantaa myöten virtaa ylös.
Vaan hiljaa, kenenkä sotatorvet tuolta etäältä kuuluu?" "Luultavasti kuningas Philipin, armollinen herra", sanoi englantilainen. "Sinä olet kuuro Thomas", sanoi kuningas ja koetti hypähtää ylös; "etkö kuule tuota räjähystä ja tuota helinää? Taivaan tekiä! Turkkilaiset ovat leirissä minä tunnen heidän leliänsä ". Mahomettiläisten sotahuuto.
Samassa silmänräpäyksessä vastasivat ikäänkuin jos tämä olisi ollut merkki maalla oleville sotatorvet metsästä, ja nuolisade lensi metsästä. Tässä silmänräpäyksessä tiesi joka mies, että hänen joko täytyi taistella elämänsä edestä tahi antautua sen kohtalon alaiseksi, joka hänellä vastaisessa tapauksessa oli odottamassa tulla päätönnä virtaan viskatuksi.
Kiljumiset, huudot, rämähtävät pyssynlaukaukset, rähisevät sotatorvet, taistelevien parkunat ja uhkaukset, sairaiden vaimojen ja lasten valitukset ja voivottamiset, kaikki tämä kuului korvissa kuin kamala soitto. Kaksi tuntia kesti tämä ankara taistelu.
Ja monta muuta, jotka hauta nieli, joit' ilman maa tää toki tyhjä ois, ei taipuis taivahisin ihmismieli, ei kaunehintaan kansat ihannois, tääll' yksin haastais rahvaan raaka kieli, vain patarummut, sotatorvet sois, ei koskaan lyyrat lempeyden, ei sulon, vain ähky-äänet työn ja toimeentulon. Siks rakastakaa toisianne! Suorin tie on se taivohon, ei tasaisin.
Tie kunniaan vain tiettynään, ol' aina altis kestämään hän vaivan, vaaran, liekin, jään, sen taisi taatto, sen! Laps olin, kun hän lähti pois, kun sotatorvet soi, mut uljasta en unhottaa ma ryhtiänsä voi, en hattuaan, en töyhtöään, en päivetystä poskipään, ain', aina tumman varjon nään, min kulmakarvat loi.
Päivän Sana
Muut Etsivät