Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Syksympänä kantoi hän kontilla lintuja kirkonkylän kauppiaille, jotka niitä halukkaasti ostivat ja niillä sai hän sievoset rahat; mutta isoimmat linnut ne yhä vaan pääsivät aitanorsille. Eräänä iltana syksympänä sanoi Jakke: "Voi, kun kirkkoherran kesäsaatavatkin ovat vielä maksamatta!" "No, sinä nyt olet aikahinen; kylläkai talvivientikin on vielä maksamatta", sanoi emäntä.
Jakke heittäysi nyt aivan sananpuhumattomaksi, katseli vaan lattialle yhteen paikkaan ja pyöritteli saappaansa kärjillä erästä havun lehvää. Siihen se keskustelu jäi. Mutta se kumma nähtiin nyt, että Jakke tuli hieman puheliaammaksi, oikeinpa hän välistä vihelteli jotakin laulunnuottia työhön mennessänsä, jota hänen ei oltu kuultu ennen koskaan tekevän. Oli kaunis, lämmin kesäinen aamu.
"Noh, mutta onhan meitä nyt kaksi; toisen verran enemmän työvoimia kuin ennen on ollut, ja sehän on jo jotakin", vakuutteli emäntä. "Toisen verran!" toisti Jakke ikäänkuin ylenkatseellisesti. "Kyllähän ne naistentyöt tietään, että paikallaan ja kutsumisessaan ovat kylläkin tarpeellisia, mutta mitä hyvää heistä on miesten töille?
Hänellä oli iso varasto vaatteita koossa ja vähän rahojakin säästössä. Roteva siinä, roteva tässä, roteva kaikissa asioissa kun oli, oli hän näissä kohdissa omituisen roteva, ja enimmiten katsottiin sitä liikanaiseksi rotevuudeksi. Jakke ei ollut ensimäinen, jota hän kosi, vaan hän oli jo ennen monta muutakin kosinut.
Pitäisi pitää työmiestäkin, sillä yhtäällä on yhden jälki, vaikka vielä kuinkakin ahkera olisi; mutta milläpä palkkaisi työmiehen, kun ei ole varoja", nurrutteli Jakke yhä. "Mitä me sitten tuolla työmiehellä tekisimme?" kysyi emäntä pyylevästi. "Niin, ettehän te naiset ymmärrä talouden asioista niin mitään."
"Mutta se on kuitenkin tosi; sen saat vielä itse nähdä", vakuutteli emäntä. Siihen se juttu silloin jäi. "Pitäisi tehdä lahtiakin talven varaksi, mutta mistäpä teki, kun ei ole kuin kolme lehmä-kantturaa ja niistä ei olisi varaa hukata", nurrutteli Jakke yhä eräänä toisena kertana. "Etkö sinä ole tottunut lintuja pyytämään?" kysyä tokasi emäntä. "En." "Etkö milloinkaan?"
Kun Jakke nousi ylös, istui hän alakuloisen näköisenä penkille. Maija silmäili silmänurkallaan Jakkea. "Miksikäs sinä noin alakuloisena istut? Ei nyt ole aikaa nurjottamisiin ja miettimisiin, sillä nyt tarvitaan työtä ja tointa", tuumaili nuoriemäntä. "Voi, Maija rukka! Kovin kurjaan paikkaan sinä jouduit", sanoi Jakke nolosti. "Kuinka kurjaan?" kysyi emäntä vähän kummastellen.
"Käymmähän tuolla kirkonkylässä", sanoi Jakke vähän säpsähtäen ja seisahtui samassa. "Onko niin kiire, ettei jouda istahtamaan?" kysyi impi. "Kiitos! saispa tuota vähän jalkojaan lepuuttaa", sanoi Jakke ujostellen ja samassa istahti hän eräälle kivelle. "Kuinka siellä Lampelassa nykyään voidaan?" utasi neito. "Kiitos, meneehän tuo laillaan; eihän siellä mitään erinomaista", vastasi Jakke.
"Kiitä onneasi, että niin on käynyt, sillä ethän sinä nuhjus olisi itse sitä ikänä toimeen saanut. Ota pois Herran lahja, silloin kuin se tarjolla on; muuten menet onnesi yli, sillä minä pidän tämän Jumalan ohjauksena", tuumaili äiti. Jakke ei vastannut siihen mitään, meni vaan askareihinsa. Seuraavana perjantaina puki Jakke pyhävaatteisiinsa ja lähti kirkolle.
Mummu tekee hyvin ja menee pottumaalle pottuja kaivamaan, minä rupeen pienempiä lintuja siivoamaan ja keitetään illaksi oikein aika lintukeitot; nyt ruvetaankin elämään herroiksi", tuumaili emäntä edelleen. Nöyrästi totteli Jakke emäntänsä komentoa ja lähti kuokokselleen. Siellä hän repi maan-kamaraa ikäänkuin uuden innon elähyttämänä, niin että korpi humisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät