Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
No kuuleppas, miten sinä hänet oikein tapasit? sanoi Gabriel uteliaalla jännityksellä. Niin, ajatteles kuinka merkillistä! Sinä tunsit häntä ennen? En ollenkaan. Mutta omituisinta on, että tapasin hänet kerran ennenkin kuin tohtori C :n luona. Niin, niin, kyllä hän siitä kertoi. Mutta mistä syystä sinä silloin menit häntä puhuttelemaan? Noh, katsos, se nyt oli
Osaan minä jo jenkkaa, ja penkinpainajaista, ja vanhaa piikaa, ja polskaa. Mutta niitä uusia en osaa, ranseessia, vai miksi sitä sanotaan? Sitä en osaa enkä polkkaa mutta opetathan sinä, eikö niin? ANNA LIISA. Ajatteles, Pirkko, jos hän kääntyi takaisin? PIRKKO. Niin Hussoko? Vielä vain. Joka meni semmoista hamppua, ettei jälelleen katsonut. ANNA LIISA. Ei siellä näy ketään.
Minä näin ihan selvästi, että se jo lähestyi ja aikoi istua minun viereeni. Kuinka epämiellyttävää! Ajatteles, jos se olisi tullut minulta kysymään tuota, mitä ne nyt aina kysyvät: kuinka on sielunne laita? vai mitä se onkaan. Mitä ihmettä minä olisin sille vastannut! Hyi! Samassa laiva vihelsi, ja niemen takaa näkyi virran suu ja kaupunki, viimeinen ennen laivan lähtöä Suomesta.
Pöytä on katettu, kuului ääni salista ja naurava lauma siirtyi hiukan hiljempänä ruokahuoneesen. Kuinka minä säikähdin, ha, ha, ha. Entäs minä, hi, hi, hi. Semmoinen karhu. Ja me kun luulimme piruksi. Hyi, Emma, kuinka uskallat sen nimeä mainita. Ajatteles, jos ilmestyisi tuonne ikkunaan äkkiä. Uuh! Uuh! Uuh! Miksi te puhutte niin kamalia. Nyt en uskalla nukkua tänä yönä. Enkä minä. Enkä minä.
AGNES. Hän ei mielellään poistu maatilaltaan. SIIRI. Sukutilaltaan, tarkoitat. Ajatteles, kun on miehenä sukutilan omistaja! AGNES. Niin, sitä kannattaa kadehtia. Eikö niin? SIIRI. Mutta tule nyt tänne lampun luokse, että saan oikein nähdä sinut. Mehän emme ole tavanneet kokonaiseen neljään vuoteen. AGNES. Onko siitä vain neljä vuotta? SIIRI. On.
"Ajatteles äiti, jos olisin löytänyt hänet jo!" "Mitä tarkoitat lapseni?" "
No miten olikaan he törmäävät kadun kulmassa yhteen ja nyt tapahtui jotain hyvin pöyristyttävää sillä ajatteles mies käveli hyvin tyynesti edelleen, tallasi lapsen jalkoihinsa ja jätti hänet parkumaan maahan. Se ei ehkä kuulu sen kummemmalta kerrottuna, mutta sitä oli kammottava katsella. Näytti kuin ei tuo mies olisi ollutkaan ihminen, vaan joku julma hirtehinen.
Tiedätkö, sanoi Lyydi, minä tahtoisin ennen olla vaikka mikä muu tahansa, vaikka palveluspiika, ennenkuin olisin tuollainen musta uskovainen. Ajatteles, se on kauheata! Samassa kuu pääsi selkeälle ja valaisi kirkkaasti heidät molemmat. Seiso siinä liikahtamatta, Lyydi! kuinka sinä olet kaunis!
Rouva Linde. Niin, vaan semmoisissa tiloissa on ainakin suuri onni, kun rahoja on olemassa. Nora. Niin, tahdon sanoa sen sinulle, me saimme rahat isältä. Rouva Linde. Vai häneltä. Se oli juuri siihen aikaan kun isäsi kuoli, jos oikein muistan. Nora. Niin, Kristiina, se oli juuri siihen aikaan. Ja ajatteles sitä, minä en voinut lähteä hänen luoksensa hoitamaan häntä.
En ole pitkiin aikoihin tuntenut itseäni näin virkeäksi. SIIRI. Voi, voi sitä Tuurea! AGNES. Mitä pahaa hän on tehnyt? SIIRI. Oo, hän lupasi tulla kotiin puolen tunnin perästä ja nyt hän on ollut poissa jo kokonaisen tunnin. AGNES. Se on anteeksi antamatonta. SIIRI. Ajatteles, jos hän on saanut esteen eikä lainkaan tapaisi sinua! Minun pitää lähettää häntä hakemaan. Suo anteeksi silmänräpäys.
Päivän Sana
Muut Etsivät