Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Eero hypähti taaskin äkkiä, käveli pöydän luo ja asettui äskeiselle paikalleen Alman viereen, joka vielä nojasi entisessä asemassa kiikari silmillä. Onhan tämä kummaa katsottavaa, vajaalaitasta kuuta. Eikö ole sitten? Miksei, varsinkin tämmöisessä juhlallisuudessa... No niin, jutelkaa jotakin. Tavallinen asiahan se oli, mitä Alma sanoi, mutta minkä tähden nuo silmät taas noinikään suikahtivat.
Kotoa hän ei ollut vielä uskaltanut mennä tyttöä hakemaan, se heidän tuttavuutensa oli jatkunut noinikään kylmiltään ulkoilmassa; vaan nyt hän mielessään hautoi tuumaa koettaa asettaa asiat niin, että päästäisiin vähän selvemmälle kannalle. Hän saattoi näet mennä kihloihin minä päivänä tahansa, kunhan hän vain saisi sen tehdyksi, saisi sanotuksi ratkaisevan sanan.
Oi, jos saisin istua näin koko ikäni ja katsella sinua, ei muuta kuin katsella sinua, ja painaa välistä pääni tuohon polvellesi noinikään! VIKTOR. Sylvi, kuule tämä ei totisesti käy päinsä. SYLVI. Joutavia! Luuletko, että kukaan tulee meitä kieltämään? Nouse ylös nouse tuolille istumaan, niin puhumme järkevästi. SYLVI. Rakas puhu sinä, minä kuuntelen.
Olisikohan se sittenkin yhtä äänetön ja liikkumaton ja levollinen, ja pää hänen olallaan noinikään kenossa... Ei, siinä ei ollut hyvä istua, taas Eero lähti mittelemään lattiata edestakaisin. Poskia poltti ja selkääkin kuumotti, tautiko lie ruumiissa. Jopa se alkaa olla kuu niinkuin turkkilaisen vaakuna. Mutta eipä toinenkaan laita ole aivan pimeä. Ei, vaskenkarvaiselta läpikuultaa.
On meillä täällä huone, pienenlainen tosin ... mutta vielä minun täytyy kysyä, tähän aikaan sitä on nuorisoakin niin monenlaisia , mitä herrat ovat noinikään mielipiteiltään...? Jottako oikein periaatteen kannalta? Niin, sitä on näet sen pahempi niin monenlaista ... ja katkeraa olisi, jos sittemmin huomaisi pettyneensä, jos ottaisi jumalankieltäjiä ja kevytmielisiä saman katon alle asumaan.
Tämän kansan lapsiltako todella aiomme turmella heidän onnellisen, puhtaan lapsellisuutensa, ja siten koko kansamme tulevaisuuden ja sen siveellisen voiman! Onhan se irstas ja rietas tapa, että vasikka noinikään pitelee häntäänsä. Sen myönsi jo nahkuri Niiranenkin mielellään.
Syrjin toisiin seisoi Paavo köytensä ääressä kasvoiltaan alakuloisena, katseet maahan luotuina. Toiset eivät hennoneet häntä juuri moittiakaan, muuan vanhemmista vain virkahti noinikään leikkisästi: Missähän se Paavo lie menneen yön seudussa nuottinsa pilannut ... niin rämisee ääni juurikuin ei kurkusta lähtisikään. Paavo oli kotvasen vaiti.
Eikä se jaksanut pitää päätäänkään pystyssä, noinikään se vaan nyökytti, katsopas, noinikään, noin noin. Mutta sitäpä varten ei pientä lasta saa pitääkään ylöspäin, vaan aina pitkällään, näin käsivarrella. Ja niskan alla pitää aina olla tukea. Voi, kyllä minä toki osaan hoitaa semmoista pikkuista, etkö usko? ANNA LIISA. Uskon. PIRKKO. Otathan sinä sitten minut oikein vakituisesti sitä hoitamaan?
Mutta uskotko sinä nyt, ett'ei tässä maassa enää tarvita mitään repäsevämpää, että ilman vaan noinikään liukumalla liutaan ihanneoloihin. En oikein ymmärrä, mitä ihanneoloilla tarkoitat. Jos niillä tarkoitat, että maailma kerran tulisi senlaiseksi, ett'ei enään mitään parannuksia tarvita, niin erhetyt suuresti; sillä senlaiseksi ei se konsanaan tule.
Mutta annas kun naiset oli saatettu nukkumaan, kun iltamyöhällä istuttiin lasien ääressä noinikään miesten kesken silloin oli hänkin taas poikaa. Nuorten miesten parissa hän parhaiten viihtyi, sillä silloin oli hänellä, vanhimmalla, aina etuoikeus olla äänessä, ja hän oli hyvin mielellään äänessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät