Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. syyskuuta 2025
VILLE. Koskee. Oi, oi, oi SILJA. Voi, raukkani. Hs-ss-ss-ss. Isä hooi! I-sää! SILJA. »Nuku, nuku, nurmilintu, Väsy, väsy, västäräkki » Ei kuulu vastausta. SILJA. Hyvä Jumala, missähän se viipyy näin kauvan? Ja tuo Ville raukka, kun taas on semmoisessa tuskassa. Tulepa sinä soudattamaan, että pääsen sitä hieromaan edes. Heiluta vaan tasaisesti, noinikään, kyllä se nukkuu siihen.
TOSISININEN Ei sinulla, ystävä, ole älytikasta vielä kuin pikkusen hajua. Alennetulla äänellä: Katsos, siihen tarvitaan salatietoja. Siell' on kummat jutkut, sadat paulat. Nämä urhoolliset sarvipäät vapisevat kuin haavanlehti, mutta meidän Urmas, joka kaikki tietää, se poika vaan sipasee noinikään pehmeällä kädellä, ja taas on vaara ohitse. Ai, kuules!
Vaan parilla esimerkillä saan ehkä tuon tarkoittamani piirteen selvemmin esitetyksi. Lähtekäämme liikkeelle esimerkiksi jonakin lämpimänä ja päiväpaisteisena sunnuntaina noinikään kesäkuun kauniimmillaan ollessa katselemaan, kuinka kööpenhaminalaiset viettävät joutopäiväänsä. Meidän olisi oikeastaan oltava monessakin paikassa yhtaikaa, mutta seuratkaamme nyt ainakin aluksi päävirtaa.
Ja jos oikein asiata ajattelee, niin näkeehän ne lapset joka kesäpäivä vasikkain noinikään pelehtivän kujassa ja tanhualla, eivätkähän ne kuvassakaan sen vaarallisempia saata olla. Vai ei, huudahti Posio ja pani painon kummallekin sanalle.
En ymmärrä itsekään, mutta Voi, jos mamma olisi täällä! JUSSI. Entä pappa! MAIJU. Ei herran tähden, pysyköön hän vaan siellä kotona. HANNA. Mitä? Niin, pysyköön hän vaan siellä kotona. MAIJU. Tulkaa nyt istumaan. Hanna ja minä sohvaan, Jussi kiikkutuoliin. JUSSI. Heti, paikalla. Minä otan vaan papyrossin. MAIJU. Pidä minusta oikein tukevasti kiinni, Hanna. Noinikään.
Piipun tupakkia tuota vielä voisi polttaa makaamisesta ei kumminkaan taida tulla mitään, koska ei Ruotsilakaan vielä näy laittauvan maata. RUOTSILA. Se herkesi jo syömästä. Minulle olisi kyllä tähteistä, vaan ne jäävät nyt noinikään tyhjään seisomaan! LIND. Hitto' enkö ole tupakkikukkaroani pudottanut, vai lienee sen teaaterissa taskustani joku varastanut.
Mutta hurmaava hän oli, kun häntä noinikään kiireesti katsahti yhdellä silmäyksellä koko vartaloa pitkin, ihan lumoava. Kummallista! Siitä äskeisestä pakkasessa olosta kai ne vielä Eeron posket paloivat ja korvat kuumensivat ja veri noin kiireesti virtasi. Tuntuipa melkein, että häneltä itsestään voisi käsivarsi oieta tempaamaan tyttöä vyötäreiltä kiinni ja nykäisemään rintaansa vasten.
Ja siinä jo ajateltiin, että kenties hän hyvinkin noinikään heittänee puhumisensa. Mutta äkkiä eno käännähti, katsoi Anttia, sulhasmiestä, tarkoin ja kysäisi: Milloin sinä Antti oikeastaan päätit kosaista tuota tyttöäsi? Milloinka? Sitäpä on vaikea sanoa, sillä monta monituista kertaa olin ajatellut sen tehdä. Niin mutta ... älä kiertele.
Päivän Sana
Muut Etsivät