United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaivoin taskustani esille kärpäsen myrkyn, otin hyllyltä kahvikupin, kaappasin siihen padasta lämmintä vettä ja sipultelin paperin pieninä palasina kuppiin. Tikulla sekoittelin hiljaa paperimöyhyä ja panin lusikalla sokerijauhoja sekaan. »Muuta neuvoa ei ole; minä en jaksa enää elää», puhelin itsekseni. »Ei kukaan välitä minusta vaikka kuolenkin; siis kuolen mielelläni.
"Rossiter taitaa mennä nyt kolmeksi vuodeksi Euroopaan". "Millä ihmeellä hän sinne pääsee?" "Hm! Hän oli asettanut Van Bechten'in puodissa näytteille kaksi kuvaa, myötäväksikin sen lurjus! Jok'ainoa hänen maalaamansa kuva on lähtenyt minun taskustani, jok'ainoa! Minä maksoin tuolle mokomalle kirjurille 75 dollaria kuukaudessa, ja hän vaan piirusteli ja maalaili.
VARJAKKA. Minä olen siis sinua viivyttänyt. Tässä on sinun pikkuliinasi, jonka tapasin taskustani vaihdettuna omaani. Se oli kai hetkellistä ajattelemattomuutta, jota nyt kadut. EEVA. Mistä sinä päätät, että se on minun? VARJAKKA. Tässä on sinun nimesi. Ei suinkaan. Minä pöllö! EEVA. Mitä tuo merkitsee? VARJAKKA. Tuo nimimerkkihän sopii monen muun nimelle, mutta en ole tullut sitä ajatelleeksi.
Minä karkaisin luontoni ja purin hammastani. Kaivoin sitten taskustani tämän kääntöpään veitsen, ojensin noin käteni ja huusin: "Pakenetko, taikka lämmittää ruuti leukojasi!" Karmistuipa siitä pahan sisu ja vapisten kuin lankakerä hiipaili hän edelläni polkua.
Otin taskustani suurempia ja pienempiä kiteitä, jotka laskin kuistin pöydälle. "Edessänne on puhdasta salmiakkia, klorammoniumia. Tätä arvokasta suolaa on ainoastaan 20% siinä ammoniumsulfaatissa, jota te maanviljelyskaupoista ostatte. Yksi kilo tätä vastaa viittä kiloa teidän apulantaanne. "Huomatkaa: tämä on vasta Wallenbergin kokeilua!
"Hän uhkasi minua sauvallansa, mutta minä heitin hänelle lampaanlihan, jonka olin irroittanut selästäni. "Hän tarttui kiihkeäsi lihaan kiinni, mutta kun siinä ei ollut ainoatakaan timanttia, niin hän alkoi surkeasti valittaa. "Minä laskeuduin alas puusta ja otin taskustani esille kourallisen timantteja.
Niin, jok'ainoa näistä kuvista on lähtenyt minun taskustani!" "Mutta mitenkä hän pääsee Euroopaan, kysyin minä?" "Olenhan sen jo sanonut tai olisin sen ainakin sanonut, jollet sinä alinomaa minua keskeyttäisi. Kenraali Porte-Riche näki hänen kuvansa. Tiedäthän että hän on olevinaan taiteen tuntia, ja taiteen ystävä.
Heitti se toki onnekseen minut irti ja alkoi kysellä tarkemmin, mikä mies minä olin ja mistä minä Villen tunsin pimeässä. »Otahan ryyppy, että lauhdut!» Aloin sitte kaivaa taskustani semmoista kappaletta, josta sen saisi. Mutta ei se taipunut tuumaan. »Tulee se päivä toinenkin», arvelin, ja aloin sitte perustaa asiaa.
Mutta minä tahdon olla nyt teille vilpitön: paitsi sitä, hänen oli myytävä poika Carolinassa, ja se oli tuottava hänelle paljon suuremmat summat, mutta ei minun taskustani.» »Kiitoksia, Mr Thomson. Tämä kelpaa erinomaisen hyvin!» lausui lakimies, astuen esiin, ja lisäsi sitten erittäin kohteliaasti: »Hyvää iltaa, Mr Balfour!» Ja, »Hyvää iltaa, setä Ebenezer», lausuin minä.
ROSINA. Hyvä! se on minun serkkuni upseerin lähettämä kirje, joka putosi minun taskustani. BARTHOLO. Minulla on se ajatus, että hän veti sen omasta taskustaan. ROSINA. Minä tunsin sen aivan hyvin. BARTHOLO. Voihan helposti katsoa. ROSINA. Minä en vaan tiedä, mihin se joutui. Sinä panit sen tuohon. ROSINA. Ah! ah! hajamielisyydestä. BARTHOLO. Ah! varmaankin.