United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun viime hetkeen katumuksen jätin, sen ulkopuolla kiertää täytyy Päivän niin monta kertaa kuin ol' ikävuotein, mua ellei ennen sitä auta rukous sydämen armoitetun. Muita Taivas kun kuule ei, muut eivät hyödyks mulle.» Jo edelläni Runoniekka kiipes ja sanoi: »Tule, ehtinyt on Päivä jo korkeimmalle kohdalleen, ja tumma yön jalka astuu jo Marokkon rantaa.» Viides laulu
Näin jotenkin korkeakasvuisen haamun viitan tapaisessa nutussa käyvän edelläni, aloin aavistaa ja kiirehdin askeleitani niin, että ennen häntä ennätin kadun päähän, jolloin käännyin ja, aivan oikein, tunsin nuo omituiset kasvot. Haamu oli Ahasverus.
Haluttomaksi oli mennyt Hallikin, joka kulki melkein jaloissa edelläni, häntä puoleksi alhaalla ja nähtävästi hiukan häpeissään, kun tuuli aukeimmilla paikoilla ajoi sen turkkikarvoja vastasukaan. Ja yhteisestä päätöksestä me molemmat käännyimme leveimmälle polulle hakeaksemme suojaa ensimmäisessä talossa tai torpassa. Sieltä aukeni vähän päästä ruishalme eteemme metsän keskestä.
Sitten kuulin rämäjävän äänen, ja tunsin että minua vietiin hiljakseen eteenpäin ja silloin tällöin tuntui hiljainen kolaus, ja luultavasti juuri tällainen oli minua herättänyt. Vähitellen rupesin muitakin asioita huomaamaan. Minä näin edelläni kulkevan hevosen korvain säännönmukaisia liikkeitä; ja vihdoin näin osan miehen muodosta, näin leveät hartiat ja pään, jossa oli suuri hattu.
Ja toimelias kyyppäri, salvetti käsivarrella, ehätti edelläni käytävää pitkin aukaisemaan Agnesin huoneen ovea. Heti ensi silmäyksellä näin, ettei Antti ollutkaan siellä. Agnes oli yksin, virui lepotuolissa puoleksi makaavassa asennossa. Liisi Hän katsoi raukeasti minuun. Hyvä, että tulit. Oletko kipeä, Agnes? En. Väsynyt? En oikeastaan väsynytkään. Kyllästynyt. Mihinkä? Meihinkö täällä?
Väliin tulin minä kaupungilta ja satuin kävelemään taikka kävelin joskus sattumattakin sitä katua, josta tytön tiesin tulevan juuri niihin aikoihin. Mutta mikäs hitto, siellä kävelee jo vahti edelläni odottamassa, tuo pisti suorastaan vihaksi ja minä sain jatkaa yksin matkaani hänen vahingonilosta kiiluvain katseidensa seuraamana.
Guljatj, sanoo hän ja viittaa päällään minua astumaan ulos. Na dvarje? Da. Sieppaan siis lakkini ja lähden painumaan kerros kerrokselta alas. Parinkymmenen askeleen päässä edelläni kulkee toinen vanki ja saman matkan jälessäni tulee kolmas, naapurini toisen sivuseinän takaa. Joka rapun käänteessä seisoo kuitenkin vartia, niin ettei jää mitään tilaisuutta toisiaan lähestyä ja tuttavuutta rakentaa.
Kiitän nöyrimmästi ja olen seuraava teidän armollista tahtoanne. Keskustelu oli päättynyt. Hän on kunnianhimoinen kuin äitinsä ja pelkuri kuin isänsä, mutta minä ajan häntä edelläni kuin kanuunasta ampuen, ajatteli Sprengtporten mennessään.
Sillä maa, jota tie kulki, oli yhtä ainoata rauniota, vaivalloista louhua, jossa olisi ollut mahdoton päästä etenemään, ellei aina vähän väliä olisi ollut kiviä ja paasia käännettyinä niin, että jalka voi niistä saada tukea. Minulla oli täysi työ astua niin, etten satuttaisi jalkaani. Saattajani kulki edelläni notkein askelin ja notkein vartaloin, varoittaen minua pahimmista paikoista.
Kun viime hetkeen katumuksen jätin, sen ulkopuolla kiertää täytyy Päivän niin monta kertaa kuin ol' ikävuotein, mua ellei ennen sitä auta rukous sydämen armoitetun. Muita Taivas kun kuule ei, muut eivät hyödyks mulle.» Jo edelläni Runoniekka kiipes ja sanoi: »Tule, ehtinyt on Päivä jo korkeimmalle kohdalleen, ja tumma yön jalka astuu jo Marokkon rantaa.» Viides laulu