Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Hän itse oli virkku ja selitti, että jos olisi arvannut vähää ennen antaa soutumääräyksen Varsankalliolle päin, olisi lautan toinen sivu epäilemättä joutunut hyvin likelle kallion kylkeä, vaikkei olisikaan ihan viereen päässyt. He lähtivät nopein askelin pitkin polkua taloon, ja Iisakki viittoi yhä kalliolle päin: Vielä koetamme! Ja Antti nosti hänelle kättään merkiksi, että oli ymmärtänyt.
Puurnunleuan terävä kärki pohotti mustana valkoista jokea vasten..." "Juhani, hoi!" huusi Antti niin kovaa kuin jaksoi. Kaukaa, Varsankallion luota, kuului Juhanin huuto: "Ja yksi mies hyppäsi koskeen, ja toiset huusivat, että voi meitä, pojat..." "Koskeen se hyppää!" hätäili Antti, ja kaikki kääntyivät juoksemaan Varsankalliolle päin.
Hanna tunsi myös Varsankalliolle pelastuneet miehet, jotka siinä yhdessä rykelmässä kuohujen keskellä värjöttivät liukkaalla kivellä. Siellä seisoivat Antti ja Paloniemen Juhani ja kaikki muutkin. Ei ollut yksikään vielä joutunut koskeen! Hän alkoi huutaa, ja hänestä näytti, että miehet huomasivat hänet.
Kero-Pieti oli sillä välin saapunut taloon, ja kristittyjen seura oli jo kokoontunut suureen pirttiin. Silloin Hanna saapui läähättäen koskelta päin ja huusi pihalla: "Apuun! Apuun! Miehet ovat pelastuneet Varsankalliolle..." Ja hän painoi rintaansa, ikäänkuin sydän olisi sieltä pulpahtaa.
Mutta kummasti kävi: oma poikakin joutui Varsankalliolle, ja itse koskeen hukkui... Siinä eivät auttaneet Kero-Pietin rukoukset! Niin arveltiin kylällä. Ja monenlaiset huhut sekaantuivat toisiinsa. Anttia suosi Iisakkikin, kaikesta se näkyi. Nuottaniemessä oli Antti koko lauttojen laskuajan viipynyt ja sitten jäänyt kesämieheksi. Jopa ymmärrettiin, miksi Hanna oli itsensä hengenvaaraan pannut.
"Näin hänen villistä ilmeestään, että paha hänellä oli mielessään." Antti katseli miettiväisenä eteensä. "Ei hän olisi kaikkea tätä tehnyt, mutta hänen järkensä pimeni. Tunsin hänen sydämensä lämmön, kun Varsankalliolle kahden jäimme, enkä vieläkään osaa häntä vihata." Nyt Hanna ei oikein ymmärtänyt Anttia.
He saapuivat kosken rannalle, sille kohdalle, josta näki suoraan Varsankalliolle. "Siinä se on", sanoi Iisakki. "Siinä se on", vastasi saarnaaja omituisella äänenpainolla. He jatkoivat matkaansa pitkin polkua, joka Varsankallion kohdalla seurasi rantatörmän lakea, mutta painui jonkun matkan päästä metsään. Kosken pauhu kuului tohisten ja valittaen.
Päivän Sana
Muut Etsivät