Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Ettekö tahdo kuunnella omaa Minnaanne? Kuinka sellaista saatatte epäilläkään? Minäkö haluaisin päästä teistä eroon? Minäkö olisin tullut tänne sitä varten? Tellheim! Kaksi palvelijaa, eri puolilta poikki salin juosten. Edelliset. ENSIM
Te olette itkenyt? Te itkette vieläkin? Minäkö? Oi en sanoin hämilläni. Mutta olkaa hyvä ja istukaa, parooni; olen iloinen, että tulitte. Ja minä olen onnellinen, että olette käskenyt minun tulla, muistatteko, käskenyt minut äitini muiston tähden. Tällä perusteella olen minäkin nyt päättänyt sanoa teille kaikki, mitä minulla on sydämelläni. No, miksi ette jatka?
Tytär, joka tähän saakka oli ollut kalpea kuin palttina, tuli äkkiä kasvoiltaan hehkuvan punaiseksi. »Mitäs isä pakotti... vaikka minä itkin ja pyysin...» sanoi hän torjuvasti, yhä lattiaan katsoen. »Minäkö pakotin? Sinä tiedät itse, että talo olisi mennyt ja...» Lause jäi keskeneräiseksi. Keskitalo ei tiennyt enää itsekään mitä ajatella.
Me kumminkin panemme asian alkuun, siinä ei auta mikään. Ja tämä ensimmäinen yritys kun onnistuu, sitten jatkamme yhä suuremmalla voimalla. Mutta nyt toimeen, Kunnari! Niin minäkö? Entäs te muut? TOPRA-HEIKKI. Me tulemme sitten perässä, kun sinä olet sytyttänyt. Riihi tuolla kaukana, siinä ei mitään vaaraa. Sivumennen pistäännyt kuitenkin kartanolla ensin katsomassa, jos nukkuvat kaikki.
Yksi kadeteista oli juuri ratkaisevalla hetkellä sairastunut, eikä kuitenkaan yksikään heistä saanut olla poissa tuosta juhlallisesta tilaisuudesta. Täällä on puku, sanoi kreivi Eerikille, pue heti paikalla päällesi! Minäkö? kysyi Eerikki ihmeissään. Sinäpä sinä. Ei ole aikaa hukata. Sinun täytyy ruveta kiinalaiseksi. Mutta kuinka pitää minun siis olla? kysyi Eerikki. Ei se mitään.
En tiennyt, tulisinko, ja vetäydyin huoneeseeni. Tuli oli tehty takkaan, ja minä istuuduin sen eteen. Ripille? Minäkö? Näinkö valmistumatta? Nyt juuri, kun en ajatellut muuta kuin romaaniani. Ne alkoivat veisata siellä, ja enoni kuului pitävän tavallisen iltarukouksensa. Näin heidät istumassa, enoni pöydän päässä, muut pitkin salin seinämiä ja palvelijat oven suussa.
"Mainitsitpa kerskaamalla rehellisyydestäsi; eipä siinä mitään kerskaamista, sillä minä olen sinun havainnut olevan katkerassa sapessa ja kauheassa vääryyden solmussa", sanoi pastori Rehkoselle. "Kuka? Minäkö? Missä kohden ja missä asiassa?
Kuka? Tekö? Sganarelle. Minä, minä, kukas muu! Mitä ajattelette tästä asiasta? Jeronymus. Ensin tahtoisin tietää, sanokaa, kuinka vanha olette? Sganarelle. Minäkö? Jeronymus. Niin, juuri te. Sganarelle. Kukapa sitä tiesi! Mutta terveyteni on luja. Jeronymus. Kuinka? Ettekö arvioltakaan tietäisi, kauanko olette maa-ilmassa eläneet? Sganarelle. Kuka semmoisia joutavia ajattelee? Jeronymus.
Oh! Herra varjelkoon! en suinkaan! Vaikka onkin vähän arvontunnetta ja kaikkea tuota... Heiskanen. Kas siitä minä tykkään. Onko se mahdollista? Heiskanen. Hiisi minut vieköön, jos en tykkää!... Jos olet oikein siivo, niin voit vielä tulla vaimokseni. Maiju. Vaimoksi tuollaiselle? Minäkö? Heiskanen. Tuollaiselleko? Luuletko, että minä olen avojalkainen?
Kirkon perässä horjahti hän seinää vasten ja jäi siihen. Kuule, sinä et jaksa, käännytään pois. Minäkö? Helvetti sentään. Hän oli puulautunut liikkeelle, tuikannut samaa vauhtia tien yli ja joutunut kinokseen, josta Jaakko setä hänet kiskoi ylös toruskellen: Vanha juoppo eikä vielä ole oppinut pysymään pystyssä ... katso sinä minua, minun jalkani eivät milloinkaan petä eikä petä pääkään!
Päivän Sana
Muut Etsivät