Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025


Ompas nyt, kuin ei Kirjallisuuden Seuran puolesta sitä unkarin kielistä suomalais-nnkarilaista kielentutkintokirjaakaan minulle käsiin lähetetä.

"Voi tuota ryökälettä, selkäänsä tarvitsis, mokoma tenttaamin-ottaja ja elätettävä, ompas nyt komeutta ja herruutta", sanoi mummo äänenpainolla, joka hyvin ilmaisi, että mummo olisi ollut sillä hetkellä valmis maisteria hyväksi kylvettämään. "Tuolle ruojalle vielä jaoin viimeiset ja ainoat kovalla työllä ansaitsemamme rahatkin", lisäsi mummo. "Olkaa hyvä ja tyyntykää, mummo", sanoi Elsa.

Ryökkinät virnistel´liit ja vikisiit ja kasseliit toisijaa ja patruuna sano, jott »ompas siull hyvvää seuraa». »Niihä se » tuuma

Meidän rouvalla on useinkin nuhaa, vaikka hän sitä suvaitsee kutsua snuuvaksi. HOFFMANN. Nuhalla ja nuhakuumeella on suuri eroitua. KATI VIRTANEN. Tuleekos nenäänkin sitte kuume? HOFFMANN. Ompas sekin kysymys. Minä luulen että sinun nenässäsi on kuume... KATI VIRTANEN. Eipä olekkaan. HOFFMANN. Miksi sitte kyselet senlaisia tuhmuuksia? Oletko sinä koulua käynyt? Tuskin.

"Ompas pitkä matka kantaa", virkkoi Gyldenstjerna, "mutta ken ensin pudottaa kivensä, on menettänyt kaikki". "Olkoon niinkuin sanotte", sanoi siihen Torkel, "lyhentäkäämmepäs tietä joen ylitse juoksemalla". Samassa juoksi hän pari askelta ja putkahti vastaiselle rannalle; hän pääsi ylitse, mutta pudotti kiven joen keskeen. "Saas nähdä, jos minä hyppään paremmin", sanoi Gyldenstjerna.

Hänen suuret silmänsä vääntyivät harhaillen Billin kasvoista lyhtyä tirkistelemään ja kiintyivät ilman muuta tunnon merkkiä eriämättömästi siihen loistavaan esineesen. Bill voi tuskin hillitä harmiaan. "Ompas tuokin mies! Oletko kuuro? Mykkä hän ainakaan ei ole; sen verran olemme kuulleet!" ja Bill pudisti miestä olkapäästä.

Tuolla tulee kanttori, kysykäämme hänen mieltänsä, sillä hänellä on tavallisesti pää oikealla kohdalla ja ajatukset selvät kuin vesi hietapohja lähteessä. KAIKKI. Niin, kysykäämme kanttorilta! II. Kohtaus. Assessori ja Kanttori tulevat maantieltä. KANTTORI, tervehtäen. Ompas täällä isäntiä! Terve Tuoppala ja Seppälä ja Kinnas ja Lahti ja Kalso ja Saapaslampi terve!

"Ohoh, ompas sitä jo ikää! mutta niin vanhaksi ei teitä ainakaan luule olette vielä yhtä kaunis ja verevä kuin kolmenkymmenen vuoden vanhat... Eikö totta, Hikliini?" "Niin no jo oh tuota kyllä se on totta," myönteli Hikliini.

Olli oli pahalla päällä, ja erittäinkin suututti häntä se, että Leenan huudosta kerääntyi koko kylän väki pihalle; ja siinäkös sitä sitten käräjöitiin ja "tiskuteerattiin" jos jonnekki-päin. Toiset pitivät Leenan, toiset Ollin puolta. Viimein sanoi yksi irvihammas joukosta: "Ompas Löttös-Leenalla pehmyt istuin". "Va seier tu saivar-korva?" tiuskasi Leena. "Vai haukut sinä lurjus!"

Useat eivät tiedäkään elävänsä ja miksi he maailmaan ovat luodut. Täti! miksi te oikeastaan olette maailmassa? SANNA. Mitä? Minäkö? Miksikä elän maailmassa? Ompas kaikkea! Minä minä elän huvikseni. VOITTO. Sekin muka syy! Ei kelpaa. Sanokaa parempia. Miksikä elän? Sitä en ole tullut tuumanneeksi! Sitä ei ole minulle kukaan sanonut.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät