United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onneksi herasyöningi ei ollut kotona, kartanoon tullessansa; täti Gunild kuitenkin otti hänen vastaan suurella juhlallisuudella ja osoitti häntä Selman tykö, joka soitteli pianoansa. Sävelet kuuli hän portaissa, jotka olivat katkonaiset, vallattomat ja valittavaiset. Alberti tuli Selman havaitsematta aina hänen luoksensa ja sanoi iloisesti: "Selmani! ihastukseni!"
Eikö minulla ole yhtä suuri oikeus mennä naimisiin kuin rikkaalla laiskurilla. Raha, raha! Ketä nuo ovat? Ei siellä näy huolia olevan. Mitä näen! Iina ja ja Selma. Minun Selmani! Kumpikin vieraan herran kanssa. Pettävätkö silmäni! Hän se on! Mitä tämä nyt on? X:s KOHTAUS. Kuule, jos hän suuttuu. En minä voi enää. IINA. Oletko sinä ? Nythän sen juuri saat nähdä, rakastaako hän sinua, vai ei!
Meillä on vieraita... RAHIKKA. No mutta pitäähän hänen toki tulla minun kanssani IINA. Pitääkö! Vai pitää? Teidän kanssanne. Saatte mennä tiehenne. Selma ei tahdo tietää teistä mitään. Hän on liian hyväsydämminen sanoakseen sen itse teille. Mutta hän tahtoo päästä rauhaan teistä. RAHIKKA. Selmako? Minun Selmani! IINA. Mokoma retkale.
Ois mieli sulla lentää Jo taivaan pilvihin, Mut myötäis en voi entää Jos siinnät silmihin; Ja siipiesi päällä Jäis kesken kulkuni. Ei; pysytään me täällä, Maan päällä, armaani. Kas, taivaallista eikö Maan päällä oisikaan? Sen Luoja pojes veikö? Ei luulla voisikaan: Näe lehdot suvisäällä, Näe silmät Selmani! Ei; pysytään me täällä, Maan päällä, armaani.
KALLE. Tässäkö! Voi, voi! Hyvä ettei hän nähnyt. RAHIKKA. Hän ei ole nyt kotona. KALLE. No minä tulen huomenna. Tule Wille nyt tahi mamma . Hyvästi! IX:s KOHTAUS. Se oli hänen vastauksensa tervehdykseeni. Ei edes kättä antanut. Minne olisi hänellä sellainen kiire ollut? Ja tuon toisen kanssa näin myöhään? Kummallista! Olisiko minun Selmani ? Mitä joutavia! Ei hän ole sellainen.
NIILO. Toisen parasta ajattelet sinä vaan onnettomuudessasikin. SELMA. Anna minun kantaa yksin häpeäni. Et sinä kuitenkaan voi kuormaani huojentaa. NIILO. Mutta Selma! Enkö minä voi saada vähintäkään selitystä. Minä en ymmärrä kuinka , minä en voi ymmärtää kuinka sinä; minun Selmani olet voinut. Hirveätä! SELMA. Isä kulta! Jätä minut.
Tuossa hän seisoo edessäni: hänen hellyytensä on muuttunut katkeruudeksi, viattomuutensa häpeäntunteeksi, jumalisuutensa RAHIKKA. Oh, mitä minä tässä lörpöttelen. Selma sinun täytyy seurata nyt minua. SELMA. Täytyykö? Vai niin! Oh, minä en jaksa enää! Sitten hankin minä sinulle jotakin työnansiota Sinä et vastaa. NIILO. Rakas Selmani. Minä en voi sinua oman onnesi nojaan jättää.
Onhan se kumma, etten minä kiitä kauniisti osanotosta, kun sinäkin otat osaa tälläisen tytön kohtaloon RAHIKKA. Onko tuo minun Selmani, se puhdas, hellä, jumalinen impi, joka sammuvan sieluni äkkiä uuteen eloon viritti, tuo tuo Tämä on jotakin niin kauheata, niin ylenluonnollista. Ja kumminkin on se totta.
RAHIKKA. Mutta tietääkö hän minne hän minut lähettää? IINA. Minkä kauemmas, sen parempi. RAHIKKA. Hänkö pyysi, Selma itse, teitä niin sanomaan? IINA. Sen jo kuulitte. Olisi hän itse tullut, jos voisi teitä edes silmissään nähdä. Hänellä on parempia sulhasia. RAHIKKA. Mitä tämä on! Vereni kiehuu, silmäni tummenevat. Selmani, oma kunnon Selmani olisi voinut näin odottamatta hyljätä minut.
IINA. Minäkö? Sehän on runollisuutta. Kirjoissa, teatterissa sitä kuulla saa. Kosijoiltani sitä olen kyllikseni kuullut. Mutta mitä arvoa on tuollaisilla sanoilla. Tuuli ne mukanaan viepi heti. Ei Selmani, ei kauniilla sanoilla nykyaikana ole mitään merkitystä. SELMA. Mihinkä sitä sitten luottaa saa jollei sanoihin? IINA. Töihin, töihin! SELMA. Töihin? IINA. Minä tahdon sinun parastasi.