Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
PUMMI. Niin, minä sanon vaan. Ja kuunnelkaa sitten, mikä mies minä olenkin: Laulu n:o 3. Soolo. Sävel: Kaunis Helena; Kuninkaitten kupletit. Täss' on se mahtava Pummi, mahtava Pummi, mahtava Pummi, aina pelvoton, Niin, aina pelvoton. Kaikk' kansa minua pokkaa, niiaa ja pokkaa, pokkaa ja niiaa, niinkuin oikein on, Niin, niinkuin oikein on. En vierellä kuvernöörin e'es jää varjohon.
»Ja sen minä olenkin jo tuonut teidän eteenne, kuninkaallinen majesteetti», sanoi Galeotti, »pannen itseni sille vaaralle alttiiksi, että te pedontapaisessa vimmassa voisitte nousta minua vastaan ja raadella minua.» »Kuka, minäkö, Galeotti?» vastasi kuningas laupiaasti. »Voi, aivanhan oletkin väärässä!
Minä olen väsynyt, ja olethan sinäkin sanonut olevasi väsyksissä". "Niin olenkin, mutta kun minulle tehdään väärin, katoo väsymykseni. Sitte minä en huoli mistään!" "Enhän minä ole tehnyt sinulle mitään vääryyttä enkä aivo tehdä. Ajattelepa, mitä pappi tänäpänä sanoi: meidän kunniamme on yhteinen". "Mitä pappi kerran on sanonut, sitä sinun ei tarvitse minulle toistaa.
Minä en koskaan houkuttele ketään, enkä anna itseänikään houkutella. Jokaisen täytyy elää omasta kohden. Summa on se, joka on ollut mielessäni sanoa, että minä en anna kupariäyriäkään; ennen minä vaikka heitän rahani äkkisyvään. Jo nyt olen, kuin olenkin tarpeekseni kertonut; minun on oikein hiki". "Miltä teille sitte maistui vesi kirkonkaivosta, jota niin suuresti teki mielenne?" kysyi tohtori.
"En ole kuulevinanikaan", vastasi toinen. "Sinä vihaat minua; sen olen aina huomannut. Se on hän siellä kotona, joka on kertonut jotakin minusta. Minä olenkin kentiesi käyttänyt itseni pahasti, mutta kaikki on nyt parantumaisillaan. Usko pois mitä vakuutan; kaikki vielä paranee niin totta kuin autuutta löytyy! anna minun vaan voittaa!" "Paremmaksi se asia ei enää voi tulla", sanoi kapteini.
Minä olenkin iloinen, ettei siitä ole enää mitään jälellä.» Matkamiehemme olivat päättäneet jatkaa matkaansa omnibus-vaunulla, ja nyt astui ajuri Kalle Vepupp huoneeseen. »Huomenaamulla kello neljä minä pysäytän tähän», sanoi hän. »Olkaa silloin valmiina; paitsi teitä, tulee mukaan kahdeksan musikanttia, ja sitten ovat vaunut täynnä.»
MURHAAJA. Mitä? Pelkäätkö? MURHAAJA. En tappaa häntä, siihen kun on minulla valtuus, vaan joutua tuomionalaiseksi siitä taposta, ja siitä ei mikään valtuus minua varjele. MURHAAJA. Luulin, että olit päätöksen tehnyt. MURHAAJA. Niin olenkin: jättää hänet eloon. MURHAAJA. Minä siis palajan Glosterin herttualle sitä kertomaan.
Olenkin, herra majuri, sitä ystävää vailla, jolle kertoisin suruni ja huokaisin huoleni täällä myrskyn maailmassa. Teidän ylhäisyytenne! Teille tahdon paljastaa sieluni ja sydämeni tilan. Tee niin, ystäväni... Tietysti liikkuu asia Suomessa, josta minäkin säilytän muistoja, sanoi majuri ja likisti Kaarlon kättä. Oh! Sepä ei ole sen parempi eikä pisempi kuin rakka... Rakkausko?
Tiedä, ukko, Tähtitanssi on äitini sukunimi, ja tämä heimo, johtaa alkunsa aina jumalten tarinamailmasta; tiedä tämä. KONRAD. Minä tiedän sen ja katselen teitä syvimmällä kunnioituksella. FOKAS. Jumalten tarinamailmasta, niinkuin oikean aarelsmiehen tulee, eikä siis paljon että olenkin maamme aarelsruumiissa lailliseksi julistettu jäsen. Mutta mitä lupaa minulle enemmin tämä tie?
Tuokoot he vaikka sakset ja keritkööt minun tukkani ruotihullun tapaan, jonka vertainen minä teoissani täydesti olenkin ollut! Avatkoon luostari tai hauta minulle kitansa! Tuotakoon vaikka tulikuumia rauta-astioita silmiäni sokeiksi häikäisemään! Tuotakoon mestausmiekka tai myrkkyjuoma mitä ikänä he vain tahtovat!
Päivän Sana
Muut Etsivät