United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toisesta syrjästä etupuolelta oli hänen nuttunsa sininen takki, toisesta syrjästä se oli vain liivi ja takaapäin se oli sininen hännystakki. »Poika», sanoi ukko Witt, »miltäs sinä näytätkään?» »Tuollaisena», sanoi Swart, »emme voi ottaa häntä mukaan. Olipa tämäkin koko tapaus.» »Olipa kylläkin», sanoi räätäli Flick. »Oli», sanoi Kalle Vepupp.
»No, noh», sanoi Vepupp, »voihan hän kasvaa vielä.» Ukko Witt ja räätäli sopivat hinnasta, ja kun takki oli maksettu, läksivät matkamiehemme ylikertaan ruvetakseen levolle päivän vaivoista. Witt ja Swart makasivat yhdessä sängyssä ja Kalle ja Frits saivat sijansa toisessa. Pian vallitsi huoneessa syvä hiljaisuus.
Minä olenkin iloinen, ettei siitä ole enää mitään jälellä.» Matkamiehemme olivat päättäneet jatkaa matkaansa omnibus-vaunulla, ja nyt astui ajuri Kalle Vepupp huoneeseen. »Huomenaamulla kello neljä minä pysäytän tähän», sanoi hän. »Olkaa silloin valmiina; paitsi teitä, tulee mukaan kahdeksan musikanttia, ja sitten ovat vaunut täynnä.»
»Minulla», sanoi räätäli, »on hieno viheriäinen samettikauluksinen ja keltanappinen hännystakki, aivan sellainen kuin hovissa käytetään. Sen minä myön teille huokeasta.» »Isä, kuulkaa», pyysi Kalle. »No», sanoi ukko Witt, »kunhan se vain sopisi.» Flick toi takin ja Kalle pukeutui siihen. »Nähkääs vain», sanoi Swart, »kuinka hyvin se sopii hänelle.» »Hän on uljas kuin kreivi», sanoi Kalle Vepupp.
No, Frits, Kalle, Vepupp ja ukko Witt hyppäsivät vaunuun ja tarttuivat Swartiin mikä käsistä, mikä jaloista kiskoakseen hänet ylös rummusta, mutta turhaan, sillä kun he saivat Swartin ylös, nousi rumpu mukana, ja kun he laskivat hänet jälleen alas, vaipui hänen painopisteensä yhä syvemmälle rumpuun.
Ja juuri kun he olivat saaneet vaatteet yllensä ja juoneet aamukahvinsa alakerrassa, ajoi Kalle Vepupp pihaan viedäkseen heidät mukanaan ulos avaraan maailmaan. Toisten juodessa kahvia meni Frits Juhanin puheille pihalle. »Juhani», sanoi hän, »sinä kyllä tulet tietämään ja ehkäpä jo tiedätkin, että minulla ja lukkarin Dorotealla on erinäisiä salaisuuksia keskenämme.
Yksi katsojista taittoi molemmat jalkansa ja oli kannettava pois, ja puoli tusinaa sai suurempia tai pienempiä vammoja. Mutta tästä eivät Kalle ja Frits tienneet mitään. »Se kuului näytelmään», sanoi ukko Witt. »Enkös jo sanonut sitä! Mutta mistä me nyt saamme hänelle nutun? Ei meillä ole aikaa mennä noutamaan räätäliä.» »Ei, huomenaamulla varhain lähden minä matkalle», sanoi Kalle Vepupp.
Ukko Witt, Kalle ja kahdeksan musikanttia sekä Kalle Vepupp lyhtyineen juoksivat paikalle nähdäkseen mitä oli tekeillä. Vepupp valaisi vaunua lyhdyllään ja toiset kurkistivat hänen olkansa yli. Siellä istui ukko Swart koivet pystyssä, vajonneena isoon turkkilaiseen rumpuun.
Kun Swart ja Witt tulivat raatihuoneesta seisoi Kalle Vepupp postivaunuineen vielä majatalon edustalla. He nousivat vaunuun, jossa musikantit jo istuivat, eikä kulunut kauaa, ennenkuin riitaveljien välillä oli syntynyt vilkas keskustelu ikäänkuin he olisivat olleet vanhoja tuttavia ja ystäviä.
Ja Kalle koetti puolustaa takkiansa, joskin se kävi vaikeaksi, sillä pasuunanpuhaltaja soitteli hänen nenällään ja viuluniekka siveli niin lämpimästi hänen kylkeään. Näin olivat nyt asiat. Kalle Vepupp oli mennyt tappelun alkaessa sisälle majataloon, tuumien: »tapelkoot nyt, sen vietävät», Flick oli paennut anniskeluhuoneeseen ja arvattavasti piiloutunut pöydän alle.