United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
"siivokaat itsenne sentään ensin vähän, mutta käyttäkäät nyt vaan itsenne hyvin ja kertokaat sitten meille mitä kaikkia olette saaneet nähdä, kun tulette kotia". Molemmat nuorukaiset menivät. "Mitä arvelet?" sanoi ukko Swart ukko Wittille, emmeköhän maistaisi vähän olutta?" "No maistetaan vaan!" sanoi Witt. Ja räätäli Flick täytti lasit.
Kalle Wepupp oli mennyt sisälle majataloon, kun tappelu alkoi, Flick oli paennut anniskelu-huoneesen ja varmaankin piiloutunut pöydän alle, niin että koko tämä kahakka varmaankin olisi päättynyt huonosti meidän ystävillemme, jos ei apua olisi tullut.
Mutta juuri päättävässä silmänräpäyksessä tuli apua monelta haaralta yhtaikaa, ja matami Flick syöksi rumparin kimppuun ja samassa tuokiossa oli hänen kasvonahkansa pahasti revitty. "Kirotut heittiöt!" huusi hän. "Tahdotteko te hyökätä minun vieraani päälle?" "Hurraa", huusi Frits ja piti klarinetin soittajaa kauluksesta, "tässä hän nyt on!"
"No semmoisena", sanoi Swart, "emme me voi ottaa häntä mukaan, se ei käy laatuun". "Se ei laisinkaan käy laatuun", sanoi räätäli Flick. "Ei, se ei laisinkaan käy laatuun", sanoi Kalle Wepupp. "Poika", sanoi ukko Swart, "tule kohta tänne ja kerro kuinka tämä on tapahtunut!" "En minä sitä voi auttaa", sanoi Frits.
Käsitettyään lopulta, mistä oli kysymys, sanoi ukko Krumm: »Niin, pojat, *minä* olen siihen oikea mies! No, seuratkaa nyt minua kaikki raastupaan!» »Mitä», sanoi matami Flick. »Minäkinkö, joka olen kunniallisen porvarin vaimo ja yhdentoista lapsen äiti?» »Ei, Krumm», sanoi Pikilanka, »nyt sinä menet yli valtuuksiesi.
"Mitä", sanoi matami Flick, "minäkö, joka olen rehellisen porvarin vaimo ja yhdentoista lapsen äiti?" "Ei, Krum", sanoi Pikinen, "nyt sinä menet liian pitkälle. Sinä voit ottaa talonpojat ja musikantit kanssasi raastupaan, mutta matami Flick, joka on rehellinen kansalainen ja minun miniäni tädin täti, hänen saat sinä antaa olla rauhassa". Eihän tuo ollutkaan muuta kuin aivan kohtuullista.
Se oli aivan totta, se; ja ukko Witt ja räätäli Flick sopivat nyt hinnasta, ja kun takki oli maksettu, läksivät matkamiehemme ylikertaan mennäkseen lepäämään päivän vaivoista. Witt ja Swart makasivat toisessa sängyssä sekä Kalle ja Frits toisessa. Pian oli kaikki hiljaa huoneessa ja kuu kumotti huoneesen.
Mutta minulla on niin erinomaista lajia, että kapalolapsikin voi niitä polttaa tuntematta lainkaan pahoinvointia. Ne maksavatkin minulle sievän summan: neljä taaleria tuhat.» »Tuhannen tulimmaista», sanoi Witt, »nepä vasta mahtavat olla hyviä sikareja. Niitä minä tahdon polttaa yhden.» »Oitis», sanoi Flick ja toi kourallisen tätä hienoa tavaraa. Witt valikoi.
Ja käyttäytykää siellä hyvin, ja kertokaa sitten meille kaikki mitä olette nähneet siellä.» Nuorukaisten mentyä sanoi ukko Swart ukko Wittille: »Mitä arvelisit, naapuri? Emmeköhän ottaisi yhtä pientä » »No, maistetaan vain», sanoi Witt. Räätäli Flick kaatoi laseihin. »Ei taitaisi olla liikaa», sanoi Swart, »jos tyhjentäisimme myöskin lasin olutta.» »Eipä suinkaan», sanoi Witt. »Ei se ole liikaa.»
»Voi herra pormestari», sanoi hän, »se ei ole totta. Asia on aivan sama kuin muutamia vuosia takaperin, jolloin kukaan ei pitänyt lukua Jumalasta eikä mistään. Matami Flick on mukana tässä pelissä, ja hän on sangen vaarallinen henkilö. Ei, herra pormestari, uskokaa minua, tämä on oikea kapina, aivan kuin vuonna neljäkymmentä kahdeksan.»