United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei, minä lähden matkalle huomenaamulla varhain", sanoi Kalle Wepupp. "No", sanoi räätäli Flick, "minulla on hieno viheriäinen samettikauluksinen ja keltanappinen verkatakki, aivan semmoinen kuin hovissa käytetään. Sen minä myyn teille halvasti". "Kuulkaas, isä", pyysi Kalle. "Niin", sanoi ukko Witt, "kun se vaan sopisi". Flick toi takin ja Kalle puki sen yllensä.
Flick kaatoi kaksi lasia olutta. »Olipa sentään aika vahinko, että hukkasin piippuni,» sanoi Witt. »Mitähän, jos polttaisin yhden sikarin.» »Sikarit ovat niin kummallisia», sanoi Swart. »Luulen, että ne tekevät sinulle pahanelämän.» »Eihän toki», sanoi räätäli Flick. »Niin voi kyllä käydä, jos sikari on huonoa lajia.
»Häh», kirkui matami Flick, »tekö täällä tahdotte näytellä esivaltaa minun oveni edessä. Se tässä vielä puuttuisi. Tuollainen pikipeukalo ja mokomakin kattilan nuolija tahtovat olla poliiseja aivan minun oveni edessä!» »Senkin junkkarit!» sanoi Swart. »Menkää paikalla matkoihinne!» Ja hän antoi läkkisepälle aimo kolauksen kylkeen.
"Niin, jos sikari olisi huonoa lajia, mutta minulla on erinomaisen hyvää sorttia, jota imevä lapsikin voi polttaa, tuntematta mitään pahoin-vointia. Ne maksavatkin minulle kymmenen taaleria tuhat. "Saakeli soikoon!" sanoi Witt, "nepä vasta mahtavat olla oikein aimo sikaria. Niistä minä tahdon yhden". "Oitis!" sanoi Flick ja toi koko kourallisen tätä hienoa tavaraa. "Tässä on yksi!
»Poika», sanoi ukko Swart, »tule tänne ja kerro mitenkä tämä on tapahtunut!» »En minä voinut sitä auttaa», vastasi Frits. »Kalle hyppäsi kun lattia murtui ja minä tartuin hänen takinliepeeseensä, mutta lieve repesi ja minä lankesin hänen päällensä.» Nyt kaikki ihmettelivät. »Mitähän se mahtoi olla?» »No, se ehkä kuului näytelmään», sanoi lopuksi räätäli Flick.
Huonosti olisi ystävillemme varmaankin käynyt, ellei apua olisi tullut. Juuri ratkaisevassa silmänräpäyksessä tuli apua kahdelta taholta yhtaikaa. Matami Flick, »Hiljaisen rauhan» emäntä ja Juhani piiskoineen kiirehtivät apuun. Juhani veteli bassonsoittajaa piiskallaan ja matami hyökkäsi rummunlyöjän kimppuun iskien kyntensä hänen kasvoihinsa.
"Seis", huusi Bleck, "me emme enää kauemmin voi sallia, että te täällä omin käsin anastatte meidän oikeutemme ja rupeette tappelemaan keskellä katua. Te olette kaikki meidän vankimme". "Mitä", huusi ukko Swart, "mekö antaisimme itsemme vangita?" "Uskaltakaapas vaan tehdä sitä minun oveni edessä", huusi matami Flick uhkaavalla kasvojen muodolla.
Ja Kalle koetti puolustaa takkiansa, joskin se kävi vaikeaksi, sillä pasuunanpuhaltaja soitteli hänen nenällään ja viuluniekka siveli niin lämpimästi hänen kylkeään. Näin olivat nyt asiat. Kalle Vepupp oli mennyt tappelun alkaessa sisälle majataloon, tuumien: »tapelkoot nyt, sen vietävät», Flick oli paennut anniskeluhuoneeseen ja arvattavasti piiloutunut pöydän alle.
"Eihän tuo ole liikaa", sanoi Swart, "jos me tyhjennämmekin lasin olutta" "Ei", sanoi Witt, "se ei ole hullumpaa!" Flick oli täyttänyt kolme lasia oluella. "Että minä sentään hukkasin piippuni!" sanoi Witt, "entä jos minä polttaisin sikaria". "Sikarit ovat niin omituisia", sanoi Swart "minä luulen, ettei se tekisi sinulle hyvää". "Kuinka niin?" sanoi räätäli Flick.
"Ah, herra pormestari", sanoi hän, "se ei ole totta! Asia on aivan samanlainen kuin muutamia vuosia takaperin, jolloin ei kukaan pitänyt lukua Jumalasta tai muista; matami Flick on osallinen tässä juonessa, ja hän on sangen vaarallinen henkilö. Ei, herra pormestari, uskokaat minua, tämä on oikea kapina, aivan kuin vuonna kahdeksantoistasataa neljäkymmentäkahdeksan!"