Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Ensiksi marssivat kaupungin lehmät, sitten astuskelivat talonpojat ja heidän perässään tulivat musikantit ja häntänä lopulta kulki muutamia porvaria. Kun he tulivat pormestarin portille, puhalsi Krum niin vahvasti torvehensa, että pormestari lensi ylös sängystään, sai pian housut jalkaansa ja luuli että koko Neu-Strelits oli ilmitulessa. Hän avasi ikkunan ja pisti ulos päänsä.
Musikantit kiljuivat ja pauhasivat, erittäinkin bassoviulun omistaja ja hirmustunut rumpari; he tahtoivat korvausta siitä vahingosta, minkä heidän soittokoneensa oli saanut, ja olivat niin hävyttömät, että pyysivät 100 markkaa.
"Mitä", sanoi matami Flick, "minäkö, joka olen rehellisen porvarin vaimo ja yhdentoista lapsen äiti?" "Ei, Krum", sanoi Pikinen, "nyt sinä menet liian pitkälle. Sinä voit ottaa talonpojat ja musikantit kanssasi raastupaan, mutta matami Flick, joka on rehellinen kansalainen ja minun miniäni tädin täti, hänen saat sinä antaa olla rauhassa". Eihän tuo ollutkaan muuta kuin aivan kohtuullista.
Kun Swart ja Witt tulivat raatihuoneesta seisoi Kalle Vepupp postivaunuineen vielä majatalon edustalla. He nousivat vaunuun, jossa musikantit jo istuivat, eikä kulunut kauaa, ennenkuin riitaveljien välillä oli syntynyt vilkas keskustelu ikäänkuin he olisivat olleet vanhoja tuttavia ja ystäviä.
Nyt alkoivat musikantit valsin, niin hempeän ja hennon, että tuntui kuin voisi uida noissa säveleissä, ja nyt seurasi polska, niin huima, niin rajun huima, helei! kaikki nyt hyppii ja polkee ja heiluu, kaikki läähättävät ilosta, ja silmät ne loistavat, ja vanhat muijat siinä nurkassa, missä Amreikin seisoo, valittavat pölyä ja kuumuutta, vaan eivät kumminkaan mene kotiansa.
"Eläköön morsiuspari!" huusivat kaikki muut, ja niin he kaikki kilistelivät lasia. Kun malja oli juotu, tuli Jaakko Schultz juosten: "Nyt musikantit tulevat! Nyt musikantit tulevat!" Pian oli joka kynsi noussut pöydästä, pöydät ja penkit muutettiin pois melkein salaman nopeudella ja musikantit alkoivat soittonsa. "Pois tieltä! pois tieltä!" huusi Swart Juhanille. Ensin tulivat Dorotea ja Frits.
»Herra pormestari», sanoi musikantti, »tottakai me saamme 50 taaleria?» »Suu kiinni! Vai tahdotteko joutua putkaan?» sanoi pormestari. »Vahingonkorvaus ja kipurahat kuittaavat toinen toisensa. Te musikantit menette nyt tiehenne, mutta talonpojat jäävät tänne siksi kun ovat maksaneet!» »Mitä lempoja!» huudahti Swart. »Luuletteko meitä niin tyhmiksi, että suostumme maksamaan omia kipurahojamme?»
Krumm sai viimein koiransa avulla joukkonsa kokoon. Etumaisina marssivat kaupungit lehmät, sitten astuskelivat talonpojat ja heidän perässään musikantit, ja häntänä lopulta kulki muutamia porvareita.
"Vai tämä se nyt on Preussi?" sanoi Swart katsellen ympärillensä. "Onhan se vaan paljasta hietaa! Se on kai suuri maa?" "Onpa niinkin", sanoi yksi musikanteista, "se ulottuu aina Sakseniin asti!" "No, mihinkä me sitten tulemme?" kysyi ukko Witt. "Itävaltaan", vastasivat musikantit, "jossa myös kuuluu löytyvän kauniita tyttöjä". "Ja sitten?" kysyi taasen Swart, "mihin me sitten tulemme?"
Ukko Krum oli myöntyväinen ja hän ajoi nyt talonpojat ja musikantit pormestarin portille. Ukko Swart tosin teki vastarintaa, mutta ei siitä apua ollut; hänelle oli näet tapahtunut se onnettomuus että hänen henskelinsä olivat menneet poikki hänen taistellessaan torvensoittajan kanssa, ja hänen täytyi nyt pidellä housujaan estääksensä niitä putoomasta ales kantapäille.
Päivän Sana
Muut Etsivät