Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Iivana vaan on vaiti ja kuuntelee. Ukko alkoi taasen rykiä, sai töin tuskin rintansa selväksi ja rupesi taasen puhumaan. Luuletko Kristuksen meille huonoa opettaneen? Kaikessa hän vaan meidän hyväämme tarkoitti. Ajattelepa maallista elämääsi: onko sinun ollut huonompi tai parempi siitä asti, kun tämä Plevna taloosi tuli? Laskepa, mitä olet hukannut käräjissä ja matkoissa ja ravintoloissa.
Vai niin, sanoi hän ja astui poikaa likemmä, etkö aiokaan totella isääsi, nulikka! Blitzdonner, kiittämätön lurjus olet sinä, eikä sinussa ole kahden äyrin arvosta tointa ja tolkkua. Ajattelepa, että kaikki, mitä sinulla on, ja koko kartano ja kaikki, mitä tässä näemme, se olisi ollut Bertelin laillinen äidinperintö, jollei vanha Aaron aikoinaan olisi sitä meille lahjoittanut.
"Minä nyt vaan noin sanoin tokaisin". "Etpä; sinä tarkoitat jotain muuta". "Niin tarkoitankin, se on totta. Mutta minä sitä en nyt sano, ennenkun vasta huomenna". "Minkä tähden huomenna vasta? Ei; sano kohta paikalla! Sinun ei tarvitse salata minulta mitään". "Mutta ajattelepa sitä, että sinä tällä hetkellä olet innoissasi, ja kuinka sinun kanssasi sitte voisi selvän tavalla puhua?"
"Voi, rakas Leena", sanoi Anna, "ajattelepa sentään, jos vielä täytyy kuullaksesi se hirmuinen tuomio: Menkäät pois minun tyköäni te väärin tekiät siihen ijankaikkiseen vaivaan, joka valmistettu on perkeleille ja hänen enkeleilleen, eikö se sentään ole hirveää?" "Kyllä kait se on totta".
"Niin luonnolliselle ihmiselle se onki käsittämätöntä, mutta ken on uskonut kerran syntinsä anteeksi, niin häntä ei enään pelota Herran tuomio, mutta ajattelepa itseäsi, jos tuomio tulisi, niin varmaankaan et silloin joutaisi riitelemään Jumalan lasten kanssa, sillä silloin on kysymys uskosta, eikä ole turvaa tiedosta, viisaudesta ja väkevistä töistä".
"Vaan ajattelepa", sanoi hän, "jos Stefan ei koskaan tulisi takaisin." Tästä ymmärsin, ett'ei Kor ollut hänelle mitään Stefanista puhunut ja iloitsin siitä. "Hän on jossakin, Jumalan huostassa", sanoin, "tämä on kenties vaikein läksy, kuin minulla on opittavana, mutta nyt se ei voi tulla kovin pitkäksi."
"Ajattelepa siis, Kebes", sanoi hän, "eikö kaikista nyt sanotuista meille johdu se seurauksena, että sielu suurimmassa määrässä on jumalallisen ja kuolemattoman ja aatteellisen ja yhdenkaltaisen ja hajoamattoman ja aina samalla tavalla itsensä suhteen olevan kaltainen, ruumis taas inhimillisen ja kuolonalaisen ja aatteettoman ja monenkaltaisen ja hajoavaisen ja itsensä suhteen aina eri tavalla olevan kaltainen.
"Ajattelepa yhtä vaan! Sinä olet sanonut senkin, että minun hyväntahtoisuuteni on ainoastaan verhopeite laiskuudelleni, ja vielä olet sanonut, että olen kohdellut äitiäni tylysti. Minun äitiänikö? Kuuletko, minun äitiäni? Mimmoiselta sinulle tuntuu, jos nyt vähän ajan takaa kenties astumme hänen eteensä?" Anni oli ääneti; Petrovitsch hioi ison aikaa huuliansa hampaita vastaan.
»Sinä siis et tahdo?» kysyi Holt vielä kerran aivan matalaan. »En.» »Minä pyydän sinua, Vik, minä rukoilen sinua.» »En.» »Ajattelepa, miltä se isästä tuntuu sinä auttaisit ketä tahansa muuta minun sijassani. Minä tahdon tunnustaa kaikki sinulle sinä saat katsoa minun sydämmeni salaisimpiin sopukoihin.
Jos minulle tämän myönnät ja siihen suostut, että nämä ovat olemassa, niin toivon näiden johdosta voivani sinulle näyttää ja ilmisaada syyn siihen, että sielun täytyy olla kuolemattoman." "Sen kyllä sinulle myönnän", sanoi Kebes, "joudu siis perille pääsemään." "Ajattelepa nyt", sanoi Sokrates, "mitä tästä seuraa, oletko siitä minun kanssani samaa mieltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät