Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Akat saatanat sanovat, Pakanat panettelevat, Syömäriksi, juomariksi Kylän kaiken koipuriksi. Kun ma syömäri olisin; Söisin mä kylältä koiran, Kissan lapset kiukoalta, Kasin lapset karsinasta. Kun ma juomari olisin; Joisin ma joka kapakan, Joka kannun kallistaisin, Putelitki pulputtaisin.
Kukapa niistä nahjuksista olisi rohjennut ryhtyä koko asiaan, jos en minä olisi pannut heidän jalkansa liikkeelle ja ajatellut kaikkea heidän puolestansa." "Tämä tapahtui kai teidän emäntänne käskystä?" "Piruja kanss', akat semmoisia ymmärtävät.
Mutta kun Aili ei ollut vielä täydellisesti tointunut, niin akat eivät antaneet olivat vaan tolkussa kun lasinvetäjän hepo Kaisan pitäessä palavaa taulaa Ailin nenän alla ja erään akan harjatessa jalkopohjia yhäkin kiivaammin. Nyt vielä Ailin suusta purkautui vettä monta suun täyttä, mutta viimein rinta ponnahti hengityksen voimasta ja suusta kuului kipeästi kirahtava voivahdus.
Nyt olivat akat jo varmana pelastuksesta ja hokivat: "Voi ihme, että sinulla oli sitä. Voi ihme, että sinulla oli sitä. Luoja kaikki laittaa hyvin, että sinulla oli sitä taulaa." Eipä kauvan kestänytkään ennenkun Ailin suusta purahti kahteen kertaan vettä, minkä perästä aivasti niin kovasti, että koko ruumis hytkähti mukaan.
Reeta tunsi koko omaisrakkautensa kuohahtavan ja sanoi: Jos ei minun maksaa tarvinne, niin sen ihmiskauppanne saatte heittää aloittamatta. Ja samassa valtasi hänet oikein sydämellinen itku, jossa oli sääliä ja kiukkua sekaisin. Miehet herkesivät koko puuhastaan hiljaisiksi. Tuokko jupisi itsekseen, että itkulla ne nuo akat voittavat. Sitten alkoi hän puuhata poislähtöä ja hakea turkkiaan.
"Mikä nyt on tullut?" kysyi hän. Akat tukkivat ensin suunsa ... eivät puhuneet niin mitään. Mutta kun Matti jatkoi utelemistaan, niin rupesivat vähitellen kumpanenkin selvittämään omaa puoltansa riidassa. He alkoivat uudestaan riidellä, sillä kumpanenkin selvitti asiaa toisensa mielestä väärin.
Viina miehen virvoittaa ja olut antaa voimaa, Siit' en huoli ensinkään, jos akat minua soimaa. Elä sinä likanruoja minua nyt pilkkaa, Vielä minun taskussani hopiatki hilkkaa. Täm' on poika juomapoika, juopi minkä jaksaa, Eikä pyyä ilmaiseksi, hinnan aina maksaa. Ennenkun viina tyyristyvi, ostan koko tuopin, Juotan kylän pojille ja kyllä pojat juopi. 56. TYTT
Minä istuin pimeässä nurkassa, josta voin nähdä ja kuulla kaikki; kummitusjutut eivät minua yhtään miellyttäneet, sillä olin saanut lukea erään isännän tykönä vanhasta Oulun Viikko-Sanomain vuosikerrasta kertomuksen: »Akat vähästä hätäilevät, uroot vaaran unhottavat», ja se oli niin paljon valaissut ymmärrystäni, että osasin heidän kummitusjuttunsa katsoa ylön.
Jo arveli eräs: Jokohan nuo akat ennustivat oikein! Mietittiin asiaa.
Tätä arvelivat erittäin akat, jotka olivat istahtaneet vähän ylemmäksi pellon pyörtänölle iloa imehtimään. Heidän mielestänsä nuoriso ansaitsikin nuhteita ja manauksia. Mutta heidän arvelunsa ja ajatuksensa muuttuivat ihastukseksi, kun näkivät nuoren papin itse astuvan puhuja lavalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät