Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Muutamat akat, joidenka nenät olivat pakkasesta punaisina, posket sinisinä, veivät torille maitokuormiaan, joita laihat hevoset verkalleen kuljettivat; näitten takkuiset päät painuivat tavallista enemmän maahan päin. Pienet varpusetkin eivät näyttäneet olevan niin ilomielisinä, kuin tavallisesti, vaan istuivat syömättä ja visertämättä kyyristyneinä pitkin katon-räystäitä.
VIRVELI. No, enkös sitä arvannut! Heti ne akat ulvovat. Ei tarvitse kun huuliansa raottaa vaan. Sellainen se muija-rähjänikin aina oli.
»Ei, vaan jos olisitte kuulleet Marin kertovan siitä, 'kun he akat lähtivät lystäilemään, purjehtimaan maailman ympäri mutaproomulla'. Sitä kertomusta kesti pitkän illan, eikä ne akat päässeet lähtemään sittenkään. Osasi se Mari kuvata akkaväkeä!» sanoi Liisa ja alkoi kertoa muutamin paikoin Marin juttua. »Ei tämä ole hyvän edellä», sanoi Viion leski selvittyään vähän naurusta.
»Kyllä sen nyt olla kelpaa», juttelivat, »sianlihaa ja pannukakkua saa popsiskella ja lukittujen ovien takana kultansa kodin kamarissa herrastella juuttaan tyttö!» Akat panivat asian niin sopivalle värille, että emäntä ja herastuomarikin jo rupesivat uskomaan. Emäntä ei saattanut olla kiukkuansa näyttämättä.
»Herra siunaa, tähän ihan kuolee», mutisi Tiina Katri, kun pääsi vähän helpommalle. »Tule pois, kah, mitä sinä turhia», sanoi Heiskanen, joka Holpaisen kanssa oli portille päin menossa. Tiina Katri otti heidät kiinni. »Mitäs ne pitävät ihmisiä semmoisessa katkussa», riiteli hän. »Keräävät kaikki vanhat akat ja pienet lapset samaan kohtaan, siihen hullujen koppi vielä lisäksi.
»Mhyy!... Joko se musta lehmä poiki, kun ne akat siitä juttusivat?» vastasi Antti, ja Jussi myönsi: »Johan se lauvantaina poiki. Lehmivasikan teki.» »Juotitko sinä sen?»
Hän heiluttelee pitkiä käsiään ja huudahtaa: No, remmiin nyt. Täytyy koettaa. Kyllä se menee. Akat eivät ole millänsäkään. Kukkelmanin on pakko itsensä näyttää esimerkkiä. Hän iskee pakransa hirren päähän ... ja alkaa vetää.
Tunsi jonkullaisia kiitollisuuden tunteita niitä kohtaan, jotka siinä vielä sammutus puuhissa hyörivät, vaikka kaikki pelastamisen toivo oli jo aikaa ohitse mennyt. "Siinä se oli koti", sanoi Sanna ajatuksissaan. Yksi toisensa perään lähtivät akat pois kotiinsa. "Eikö niitä leipiä saatu pois yhtään, Liinu?" kysyi Sanna tytöltään. "En minä ole ainakaan nähnyt."
Oli sääli vähän, kun kotia ei jäänyt ollenkaan. Mutta saavathan he huomenna. Ja paljon toivoivat he saavansa. Ulla vakuutti. Pienehkön saavillisen vei Ulla jo sinä päivänä marjakauppiaalle. Ja vanhempansa ja naapurin akat ihmettelivät ja kehuivat Ullaa. Mutta illempana hän tapasi Kallen, joka muitten poikien kanssa tuli marjasta.
Voi kansaa, sillä kussa akat ennustavat, sana-akat suurta suuta pitävät, ja niinkuin Jeremiias korkialla äänellä profeteeraavat, ja sitä tuomion sanaa jyristävät, siellä kadottaa vaimo hameensa ja housut ilmestyvät, ja oikea vaimo menettää sen miehelle niin alati soveltuvaisen hempeytensä, niin että hän on niinkuin keloksi kuivettunut runko.
Päivän Sana
Muut Etsivät