Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Toisessa kädessäni oli hattu ja toisessa suuri valkoinen kaulus, joka, Jumala tiesi kuinka, oli pudonnut kaulastani... En kaakissakaan olisi hävennyt enempää kuin kaikkien näiden uteliasten vieraitten naissilmien edessä. "Ah, pieni mustalaistyttö!" huudahti kaksi ääntä yht'aikaa, kun minä tuskissani nostin päätäni ja katsahdin ylös.
Pian kulki tuo uutinen, että Hemmi ja Niini olivat kihlatut, suusta suuhun, ja akat kyselivät kirkonmäellä toisiltaan: »Oletteko kuulleet kummempaa? Tuo mustalaistyttö, joka kerjäten tänne tuli ja pappilassa kasvatettiin, on nyt tuleva ison Koivumäen maisterin rouvaksi.» Koivumäen majuri ja hänen rouvansa eivät sitä kummana pitäneet.
Niinpä loihdi minulle sitten tähän Hattelmalan harjanne ja laita niin, että tuolla laaksossa näemme tulien tuikkavan Hämeenlinnasta. Siellä istuu muuan mustalaistyttö, joka oli ennen henttuni, ja nyt tahtoisin minä kernaammin nukkua hänen vieressään kuin rämpiä näissä saakelin rapakoissa tässä pirun pimeässä metsässä.
Sopiiko nuoren tytön ensin ratsastaa virmalla hevosella, niin että niskansa taittaa liki ainakin piti ja sitten juosta ja laukata kuin mustalaistyttö keskellä yötä Vähäkyrön metsissä "utukuningattaren sukkanauhoineen"? Utukuningatar!
En taida sinua niin kiittää kaikesta kuin pitäisi. POJAT. Homsantuu, mustalaistyttö! Homsantuu! Kenen perunamaassa olet käynyt varkaissa? Oletteko siivolla siinä. Menkää tiehenne mokomat. POLIISI. Missä olet noita kasvattanut? HOMSANTUU. En missään. Nostamapalkkaa olen saanut jok'ainoan. Mutta mitä se sinuun kuuluu?
*Sofia*. Ja sitte, kuin Preciosa tulee linnaan ja uhkaa ampua mustalaispäällikköä näin, puh! mutta ei hän sentään ampunutkaan! ja koko puisto oli valaistu ja linna paistoi kuin aurinko, ja silloin hän tunsi vanhempansa... *Roosa*. Ah, miten kaunista, niin kaunista! Jospa olisin mustalaistyttö! *Augusta*. Ja saisin joka päivä kävellä vihreässä metsässä ja katsella kuuta.
Se paha, jonka mustalaistyttö oli imenyt itseensä jo äidin maidossa ja jonka ihmisten kova kohtelu oli muodostanut hänessä vähitellen ihmishalveksumiseksi, oli niin kauvan kuin rakkauden henki vielä leijaili syvyyden yllä lannistettuna hänen sielunsa pohjalla. Mutta kun kuolema mestaajan hahmossa astui hänen ja hänen rakkautensa väliin; silloin levisi yö hänen silmiensä eteen, yö hänen sieluunsa.
Koko yhteiskunta on muutettava, jos mieli estää Homsantuun luodin aina uudelleen ja uudelleen viuhahtamasta, sillä tämä Ibsenin Gerdin tapainen mustalaistyttö edustaa Minna Canthille uutta, tosin villiä ja raakaa, mutta juuri sen vuoksi tervettä ja korkeampaa ihmisyyttä.
Mitenkä tämä pieni mustalaistyttö, jossa oli metsien ja korpien tuoksua, sopeutuisi Blumin perheeseen, missä kaikki, jopa tunteet ja ajatuksetkin, oli kiilloitettua ja siloitettua kuin hopea tarjoiluhuoneessa ja kupari keittiössä? Hän huokasi syvään, mutta samalla levisi hänen kasvoilleen säteilevä hymyily ja hän vaipui jälleen suloisiin unelmiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät