Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Mutt' itse Herra ymmärsi Ja Mariata puolusti Se Marialle kyllin. Hän oli Herran voidellut Ja rakkaudest' uhrannut Mik' oli kallihinta: Se oli paras palkinto, Kuin taivahinen soitanto, Sielulle autuinta. Merellä. Jumala, suuri Luoja, Lunastaja, Taivahan, maan ja meren perustaja! Suuret Sun työsi, käsialas suuret, Syvähän tunkee viisautes juuret.
Laulan riemusta runoja, Ihanan ajan ilosta; Mutta kuinka Sulle, suuri Luojani, Isä ihana, Minä taian mitätönnä Sanat uhriksi sanella, Kiitosvirttä veisaella Tästä vuoesta hyvästä, Kauniista kesän tulosta, Jonk' on suonut suuri Luoja Meiän ihmisten iloksi, Meiän vaivaisten varaksi.
Oi taivaan suuri Luoja, huokasi hän ahdistetulla sydämmellä, elä salli mun lapseni kuolemaan nukkua, ennenkuin kasteen liiton olet hänen kanssaan tehnyt! Kuule huutoni, o Isä laupias! Ja taivaan ovi aukeni, äidin rukous oli löytänyt tien Kaikkivaltiaan istuimen eteen. Syvä huokaus nousi lapsen rinnasta ja hänen suloiset silmänsä hymyilivät kiitolliselle äidille.
"Lämpimät on nyt Luoja ilmat antanut, kun milt'ei hikeen käynyt, vaikka ei tarvinnut soutaakaan", sanoi Kalle rinnallaan astuvalle Esalle, ikäänkuin puolustuksekseen. "Ovathan nuo tällä kertaa olleet säysy-ilmat, mut kyll' oli keväästä kolkkoa", myönsi Esakin Kotilan kohdalle päästäessä ja lisäsi: "eiköhän heitetä konttia tähän taloon?"
Lausui laulunsa lopulla, itse virkki viimeiseksi: "Anna toisteki, Jumala, vastaki, vakainen Luoja, näin näissä ilottavaksi, toiste toimiteltavaksi, näissä häissä pyylypoian, pitkävillaisen pioissa! "Anna ainaki, Jumala, toisteki, totinen Luoja, rastia rakettaviksi, puita pilkoteltaviksi urohoisessa väessä, miehisessä joukkiossa!
Jumalan pyhän lemmen ahjoss' aina Viritelkää uutta lemmen valkeaa, Kun myrskytuulin tahtoo tukahuttaa Sielunne lemmen tämä kylmä maa! Kuvaamataide. Kun Luoja taitehitten Hengille lahjojaan Jakeli, henki yksi Niin sattui saapumaan Myöhään: jo laulu, soitto Ol' annettuna pois; Mit' äänetönnä, vailla Säveltä tehdä vois?
BOLINGBROKE. Täti, nouskaa! HERTTUATAR. Pyytämättä osaan tuon, Mut armoa nyt pyydän. BOLINGBROKE. Armon suon, Niin totta kuin mua armahtakoon Luoja! HERTTUATAR. Tää polven polvistus mik' onnen tuoja! Mut varon, pelkään: töistähän tuo armo; Kahdesti lausutuss' on kahden tarmo, Se vahvistaa sen. BOLINGBROKE. Sydämmestäni Ma armon suon. HERTTUATAR. Jumala lienetki.
Kaikki kukkaset keolla, Kaikki päänsä kallistavat Luojallensa kunniaksi; Miks ei mekin ihmisraukat Saata suullamme sanoa, Luojan töitä tutkistella, Kosk' on Luoja meitä luonut, Luonut luontokappaleita Vielä muita viisaammaksi, Kielen antanut puhua Että järjen ymmärrellä! Oli kerran miestä kolme, Jotka sattuivat Savosta Kulkemahan kuuluisahan, Haluisehen Helsinkihin.
Tulette tulevalla viikolla, niin saatte sen kumman nähdä, sanoi isäntä hieman naurahtaen. No, mutta kuinka paljon siihen nykyiseen rukiiseen olette kylvänyt ja kuinka paljon siitä luulette lähtevän? Noin tynnyrin verran siihen kylvettiin, ja jos luoja runsaasti antaa, niin vähintäin sata tynnyriä tai sata kaksikymmentä tynnyriä siitä lähtee. Sata tynnyriä! Entäs tuosta pellosta?
Lempeen, ei mut' vihaamahan suokoon luoja halun pahan. Muuten ei voi kirota: sakramentit, jumala! Ei huokailla, on silmä kuiva ja nauretaan ei naurua. Ei katsehet ja kasvoin sävy salaisuuttamme ilmoita. Sen mykkä tuska rintahamme luo pohjatonta polttoaan. Ja vaikka sydän riehuu, huutaa, suu vaiti-oloin suljetaan. Sä kysy kehtolapsoselta tai käänny puoleen vainajain.
Päivän Sana
Muut Etsivät