Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Rakkauden alkuleikkiä tuo lie, uskoi hän. Mutta ihanasti hymyili Iivana jo toistaen, kysyen ja peräten. Ja vot, tiedätkö vielä mitä? Ei sitä kukaan tiennyt. Hetken odotettuansa hän siis vastasikin itse: Minä, vastasi hän, minä petin kaikki! Puhemies-eukko tekeytyi, ihmetteli: Luoja auta!... Seitsemän, tarkoitan! Kaikki seitsemän! hymyili Iivana veikeästi. Petin, tarkoitan, kaikki seitsemän.
Miks en liene moisten lainen, Nuo on mieleen mahtimiesten, Ikiriemuks isänmaalle, Miksi kylvit, kaiken luoja, Kylvit sy'ämmehen säkenen, Tuota tulta kalvavaista, Jok' on kohtalon kirous? Miksi annoit hengen hellän, Vapautta vaativaisen, Miksi turhat tiedot, taidot, Miksi joutavat unelmat? Oisit antanut avuja Täällä tärkeämpiäkin: Mielen maltin, kovan luonnon, Vanhan mielen, valhekielen.
Voi kauheaa! jo temppelin Nyt seinät vavahtaa: Jumala särkyy pirstoihin Ja maahan ramahtaa. Niin mielen alttarille vaan Jäi huurut katkerat. Pois! Luoja vaatii istuintaan, Pois valhejumalat! Tuo poika neittä jumaloi ja laulaa Ja toivontuskiss' istuu illat, yöt, Jää tekemättä halvat arkityöt Hän muistaa kutoa vaan lemmen paulaa.
Ehkä Luoja äänen heikon heidän vuokseen vahvistaa. »Ylös, joukko, yhteistyöhön! Kiinni köysiin joka mies, Kunnes lauhtuu myrskyilma, Kunnes vaaraton on ties! Nyt ei ole riidan aika, Vaan on yhteistoiminnan, Nyt voi surma vieraaks tulla, Viedä uhrit kuoleman!
Fariseenein hapatuksist' auta, Luoja, pyhän laupiutes kautta! Autuus. Tuota aina tuumaelin: Missä taivas, autuus on, Toisiltakin kuulustelin Turhaan! Olin toivoton Tarinaksi viimein luulin Koko jutun, kunnes kuulin: "Myönnyn" huulilt' impyseni Nyt mä tiesin enemmän! Piispoja jos rinnalleni Tuotiin, jouduit häpeään, Jos vaan kiistaeltiin noista Autuasten asunnoista! Kadotus.
Ei... Puhemiehenä... Iivana Ivanovitshin puhemiehenä, oikaisi puhemies-Annushka ja tenäsi: Niin että järkiään venäläinen ... oikeauskoinen venäläinen, eikä vain tshuhna... Sulhanen tää sinun! Luoja minun!... Luoja minun! Ihan siinä oli leskeltä pää mennä sekaisin. Hän touhusi, siunaili: Kiitos sinulle, Luoja, että oikea venäläinen ja että oikeauskoinen ja...
Uskokaamme, ettei Luoja meitä eikä maatamme tätä kallista isiemme maata liian ankarasti rankaise, vaan armossa kääntää kasvonsa puoleemme." Näin sanoen katsoi Juhana joksi lukija kylväjän arvannee lempeästi Elsaan, joka nyt oli kolme kuukautta ollut hänen vaimonsa. "Me olemme vaarassa tottuneet luottamaan Herraan", lausui Elsa, "ja se luottamus ei ole meitä koskaan pettänyt".
Salli, Luoja, että taasen Syntyis toinen vertaisensa, Niittäis Lännen kaukamailla Seppeliä kansallensa, Kunnes Väinö matkaltansa Saapuu taasen laivallansa.
Joko onni lapsilles soi leivän, Puuttehessa ennen itkeneille, Vaiko otti osan heistä Tuoni Majoillensa riistarikkahille?" "Eipä Tuoni ottanut, mut leipä Taivahasta putosi, kun kuuteen Lapsehen loi Luoja seitsemännen. Hälle "hengen antaja suo leivän", Leivän, jot' ei nauti vielä lapsi; Toisillenpa osansa siis jääpi. Työtä anon, emäntä, nyt sulta Iloissani Luojan antimista."
Kyllähän minä kohtakin arvasin. Taivaan Luoja! Minunko pitää naiman! Siis Kustaa on tuo onnellinen. Sepä on sangen hauskaa. Tiesinhän minä, että hän on järkevämpi. Seuraa sinä nyt veljeäsi! VOITTO. Te olette oikeassa, täti. Kustaa on hyväsydäminen poika. Me tuumailimme tyyskästi asiaa ja hän suostui vapaaehtoisesti täyttämään tahtonne. Vaan minäpä en sitä tee. Asia ei käynyt rehellisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät