Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Sinusta ja hän kääntyi tuon ystävänsä puoleen, jonka kanssa oli ollut kirjeenvaihdossa sinusta varsinkin minä toivon, että olet oikealle tielle osautuva. Hän oli varma vakaumuksessaan, oli mielestään reformaattori, oli enemmän, oli uskon uudistaja, ei vain puhdistaja, miltei sen luoja.
Luoja puuhun puntattihin, Ristihin ripustettihin, Siinä häntä surmattihin, Kuollut puusta laskettihin, Hakattihin, hauattihin, Kahen kallion lomahan. Vuoret päälle vaaittihin, Kivet päälle kiusattihin; Sata miestä miekallista, Tuhat rauaista urosta, Ne veti veressä silmin, Luojan hauan partahalle; Sata miestä miekallista, Tuhat kilvenkantajoa, Luojan hauan paimenena, Vartiana kaikkivallan.
Tässä tanssivi tasaiset, Sekä lystit lyyräjävät, Valitulla varrellansa, Muhkialla muovollansa; Meille on luoja varren luonut, Jumala kuvan kuvannut, Luoja luonut luokin varren, Herra muovon muovaellut.
Mä aattelen: Nyt tästä työstä lakkaan, Ja lietehen Kaikk' kyhäelmän' nakkaan; Vaan Luoja ties, Kuin päähäni lie tullut: Tuo yks on mies, Muut yhdeksän on Mä kaks ja viis Nyt piittaan enää tuosta, Ei muuta siis Kun annan laulun juosta! Mut ah ja voi! Ma kuinkas laulelen nyt? Ei sydän soi, Pois Runotar on mennyt! Kun sitten taas Mä yksin istun illoin, Niin arvatkaas! Hän luoksein saapuu silloin!
Kauhu oli poistanut kaikki hänen äänensä uhkaavat sävelet ja tulen läheneminen oli tehnyt hänen vankan sydämensä yhtä araksi, kuin pelokkaan jäniksen. Leijonan ärjynä kuului niinkuin parku, kun se nousi ja tuuli kantoi sen ihmisten kuuluvillen epätoivon parku huuto taivaasen sen hengen puolesta, jonka Luoja oli luonut.
Suista synkkä murhe luotas! Maalimass' on monta naista, Meille määräs eron Luoja. ""Don Ramiro, uljas urho, Monta maurilaista voitit, Voinethan nyt itses voittaa, Tullos häihin huomeneltain."" "Donna Clara! Donna Clara! Tulen varmaan, sen ma vannon! Tahdon tanssihin sun pyytää; Hyvää yötä huomiseksi!" ""Hyvää yötä!"" Akkunansa Sulki donna.
Esim.: Pohjan poika Suomalainen vasta työllä, toimellansa taitavalla vaati onnelda osansa. Tai Siitä sulle, rauhan luoja, levon suoja kiitos kaikkukon kylissä? Niinkuin lukija heti huomaa, on tämä jo taiderunoa eikä enää Suomen vanhaa runoa. Mutta Juteini sanookin nimenomaan, että tätä lajia koristetta ei sovi käyttää säännöllisesti suomalaisessa runossa.
Siitä vanha Väinämöinen siirti silmänsä ylemmä, katsahtavi kaunihisti päälle pään on taivosehen; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tuoltapa aina armot käyvät, turvat tuttavat tulevat ylähältä taivahasta, luota Luojan kaikkivallan. "Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin, kun annoit avun minulle, tuotit turvan tuttavasti noissa tuskissa kovissa, terän rauan raatamissa!"
Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunonen Jumala, Tuvilta tupakan juojan. Piippusankarin savuilta Savu silmät saastuttaisi, Mustuttais ihanan muovon.
Allani peilinä päilysi lampi, Ylläni siintävä kuulteli taivas, Eessäni karkeli lämpöinen auer Ja vierellä impeni istui. Mä onneni muistoja ääneti nautin Ja silmillä armahan silmiä etsin Vaan silloinpa nurmella rakkahan kummun Nään orvokin suuren ja kalpeen. »Miks lie tuo kukkanen kalpea vallan? Kai Luoja sen siintävän kauniiksi loi?»
Päivän Sana
Muut Etsivät