United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mahdi kallisti myöskin pari ryyppyä naamaansa. "Oikein sanot, muukalainen. Ei tee ryyppy koskaan pahaa. Kippis vaan! Mutta kuka sinä olet miehiäsi?" "Tuoltapa olen Pohjan puolelta, Kaapro Jääskeläinen." "Kautta Muhametin kolmannen poskihampaan, vai Kaapro Jääskeläinen! Terve tulemasta, veikkonen! Mutta minnekäs Lienan jätit?" "Kuinka te, herra profeetta, minut tunnette ja Lienan?"
Mutta ehkei hän ole saanut maitoa pikemmin kaupaksi menemään. LEENA. Semmoista erää! Olisi hänellä ollut edes kuormallinen, mutta kaksi pientä putinaa vaan. ROINILA. Maltas, tuoltapa jo luulen kuulevanikin hänen äänensä. Ptruu! Kas niin. Kiitoksia nyt vaan, Paavo. Teitpä oikein hyvän työn kun otit minua kärryihisi. Mitä sanot? Eikö kestä kiittää?
ROINILA. On murhannut poikani Eeron ANNA. Maunoko murhannut ? Ei! Sinä valehtelet, katala, ilkeä ihminen, sinä valehtelet minä sanon sen sinä valehtelet... Elkää häntä uskoko, isä, elä toki ota korviisikaan mitään tuommoista! Tunnettekos tätä lakkia? ROINILA. Se on Eeron. Ja aivan märkä. ROINILA. Puhu! OLLI. Tuoltapa se Sannakin viimein tulee. Puhukoon hän nyt vuorostaan.
Elinainen neiti nuori Meni aittahan mäelle, Vaskivakka kainalossa, Vaskiavain vakkasessa. Tuoltapa tulee Klaus Kurki. "Mistäs tunnet Klaus Kurjen?" "Tulennasta tuiman tunnen, Jalon jalan heitännästä." "Eikös muita ylpiöitä, Kun on Laukon Klaus Kurki?" Klaus tuo tuli pihalle, Sa'an hevoismiehen kanssa, Sa'an satulaurohon, Miehet kulta miekoissansa, Hevoset hopiapäissä.
Musti laskihe rinnalleni hankeen. Hetkisen kuluttua käänsi hän päänsä sivulle ja katsoen nenävarttansa myöten pitkin tietä sanoi harvakseen minulle: "hau, hau, hau". Se on niin paljo sanottu kuin: "tuoltapa pappilasta päin tulee nyt joku". Heti ajoikin ohitsemme mies, vaalea, kärsivän- ja lempeäluontoisen näköinen mies. Musti tervehti häntä ja hänen valkea häntänsä pää liikkui edestakaisin.
Mut tuoltapa laulut liedot pyhä-illan ilmahan soi, siell' aamun nousevan kansa kisakentällä karkeloi; ei yön ole varjoja siellä, ei murheen muistojakaan, siell' liehuvi onni ja lempi ja toivehet nuoret vaan. Ja kansan keskehen Väinö hymyhuulin istunut on ja katsovi vanhojen juhlaa ja riemua nuorison.
Siitä vanha Väinämöinen siirti silmänsä ylemmä, katsahtavi kaunihisti päälle pään on taivosehen; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tuoltapa aina armot käyvät, turvat tuttavat tulevat ylähältä taivahasta, luota Luojan kaikkivallan. "Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin, kun annoit avun minulle, tuotit turvan tuttavasti noissa tuskissa kovissa, terän rauan raatamissa!"
Emme henkeä vedä muille koko asiasta. Uskokoot he vaan olevansa kuuliaisissa ja pitäkööt Johannesta sulhasena. Tuusan jevlat! Syntyy heidän kanssaan kujeilla tänä iltana. KORTESUO. Mitä kujeilla? Siihen tässä vielä olisi halua. Tuoltapa ne tulevat. ANNA LIISA. Antakaa minun olla! Antakaa minä en tahdo tulla sisään. RIIKKA. Sinun täytyy. Me emme jätä sinua enää sinne yksin.
Kun tuossa oli muutakin joukkoa, niin en malttanut olla eräältä kysymättä, että mitä nuo rautakiskot tuossa ovat tarkoittavinaan. Tämä kun äimistyy ja ölmistyy ja kysyypä, että Sysmästäkö minä olen, kun en tuon vertaa tiedä enkä tajua. Minä tuumaan, että »tuoltapa ollaan Nilsiän rajalta, ja viisaspa sitä olisikin, jos syntyissään jo tietäisi kaiken maailman kompeet.»