Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Täytyi tosiaan asettaa vahteja hänen hautansa ympärille ja karkottaa etäämmälle joitakuita köyhiä tyttöjä, jotka väkisin tahtoivat syöstä hautaan, sanoen ettei heillä nyt enää ollut mitään lohtua koko maailmassa toivottavana ja että he tahtoivat kuolla yhdessä sen olennon kanssa, joka oli ollut heidän ainoa hyväntekijänsä.
Ja päivän laulamme sydämmihin Ja toivon lämpimän säteen, Ja miehuutta laulamme mielihin Ja lohtua kärsivän käteen, Me riemua laulamme köyhän majaan, Me täydeks laulamme rinnan vajaan, Ja kodittomankin povesta jään Me laulamme lämpiämään,
"Ei, ei! pois täältä mä tahdon, pois kansani kurjan luo, sen vaivat ja näljät mä kannan, kunis kuolema lohtua suo. Hyvät herrat, mun lähteä täytyy, mua kutsuvi velvollisuus! Tähän seuraan en minä kuulu, sen vieras on kansallisuus: minä kaukana korvessa synnyin, katovuodet ja hallat mä näin, ilojuoma ei maistu mulle, nämä muistot on mielessäin.
Hän uskoi jo viettelyäänen. Vaan Luoja, hän suuri on armossaan, Hän murheessa lohtua antaa. Tuo juuret jo saa sinihaudassaan, Sit' Ahti nyt helmassa kantaa. Ja nauraa se viettelyääntä. Ja valta kun väistyy talvelta, Kesä murtavi taas lumipeiton, Niin Ulpukka kasvaa lammella, Se on kuva kuollehen neidon. Ja nauraa se viettelyääntä.
Minä, hyvä isä, voi elämän ihmeellisyyttä! Kun ankara, lahjomaton elämän tuomio on meitä ruoskinut, ruhjonut, valaa se pisaran lääkitsevää lohtua haavoihin. Vai onko tämä armahtavan Jumalan töitä? En tiedä. Kuitenkin täytyy minun tunnustaa, että olen ruvennut uskomaan Häneen. En niinkuin se uskoo, joka yhteydestä hänen kanssaan ammentaa ijänkaikkisuusvoimaa ajan raskasta taakkaa kantaakseen.
Ja sinä kunnianarvoisa apotti Bourillon, S:t Maximin-le-Hautin pastori, joka vuosikausia olet kantanut lohtua vuoristoseudun voita ja juustoa valmistavalle väestölle! ette te aavista, että Ranskan akatemia, joka nyt on palkinnut puuhanne, saisi kärsiä häpeää ja pilkkaa teidän tähtenne ja että nimenne luettaisiin julki kuulijakunnan tyytymättömän solinan kestäessä, joka ei ole muuta kuin harmistuneiden pilkantekoa vaivoistanne!
Illalla klubissa istuissamme emme osanneet keksiä mitään keinoa asian auttamiseksi. Tuntui siltä, kuin olisimme kuilun partaalla, mistään emme saaneet lohtua. Shebekon häväistyksistä ja uhkauksista ei tahtonut kukaan puhua; useilla oli synkkiä ajatuksia mielessä.
Aamuinen aurinko nousi vankilanmuurien takaa ja sen kirkkaus valoi uutta lohtua Vinitiuksen sydämeen. Tuo kristitty sotamies antoi hänelle uuden todistuksen Kristuksen voimasta.
Mutta teon edellytykset, valta, varat ja ennen kaikkea sisäinen halu tehtävään jäivät perinnöksi teon toteuttajalle. Ne laskivat itse asiassa perustuksen temppelille. Kuka silloin oikeastaan oli teon toteuttaja, eikö perustuksen laskija yhtä suuressa määrin kuin hän, joka työn suoritti? Ettekö nyt itse löydä lohtua sen lain ankaruudesta, jota kerran sanoitte pelkäävänne, kysyi Toini hiljaa.
Sill' lohtua tarjona kyllin on, joka lempensä multahan peitti, se ei ole orpo, ei onneton, jonka ystävät yksin heitti; voi seestyä lientynyt onnen koi ja syttyä toivojen karsi ja lippunsa vieläkin nostaa voi, jos tuulessa katkesi varsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät