United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut etelästä kummia käy huhu kuiskimaan, häväisty asekunnia, maanpetos mainitaan; se kaikkialla herättää vain ylenkatsett' ylpeää. Iäti päivä muistetaan, mi tuotti todeks sen, kun iski tieto tullessaan kuin jylhä ukkonen: on mennyt viime toivo maan, on Pohja vailla porttiaan. Merenkö aalto ahmaissut sen oli pohjaton, salama taivaan murskannut sen kantakallion? Sen valleilta mi miehet vei?
Taru, laulu sun kumpusi kaartakohon ei maanpetos, vilppi, ei saasta. Suku Suomen! Sa maan pyhän, vapaan sait, sitä älkösi ahtaaksi aitaa, vaan laatios laajoiks sen hengen lait väki Väinämön ei ole saitaa niin kaikille täällä on tilaa kait, joka tilansa tietää ja taitaa. Ja poikas jos myös monen eksyi tie, sai palkan he harhailuista: vuos hurme ja kyynel. Jo lohtua vie, jo suruja vaali ja suista!
MACBETH. Viel' elää Cawdor; miksi lainapukuun Puette mun? ANGUS. Hänestä hylky elää; Mut raskas tuomio painaa hänen päätään, Jok' on jo surman oma. Norjan kanssa Pitikö yhtä hän, vai salaa auttoi Kapinamiestä, vaiko molempiin Hän maansa turmaks yhtyi, sit' en tiedä; Maanpetos selvä vaan ja tunnustettu Kukisti hänet.
»Oi, usein urhon harmajan etäällä kodistaan tuon nimen kuulin lausuvan, yön hangell' istuissaan; kun kylmi, lämmintä se loi, se kodin, kaikki hälle soi. »Mut etelästä hiipien, käy huhu kuiskimaan, häväistys meidän aseitten, maanpetos mainitaan; mies mieheen, kautta seutuin, sen loi luotaan ylenkatsoen.