Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Kuinka minä rohkenin äitini huulilta pidättää sen rakkaudenmaljan, jonka tarjosit! enkä minä sanonut sydämmellistä sanaakaan kiitokseksi siitä kun tulit, enkä saattanut sinua kotiakaan. Tahdotko sittenkin antaa minulle viinin, Maria?" Minä menin sanaakaan sanomatta sitä hakemaan; sitten me katsoimme toisihimme. "Oletko käynyt taidekalujen näyttelyssä?" "En vielä; onko taulusi siinä?"
Muutaman päivän kuluttua rohkenin uudelleen mennä samaan norjalaiseen laivaan, tietysti nyt ilman naamaria, kysymään kohteliaasti laivan kapteenilta, eikö olisi miehiä tarvis; olin tällä kerralla tarjokkaana esiintyvinäni.
Yksi asia painoi kuitenkin raskaasti mieltäni, ja se oli se kun hän oli taipunut ryyppimään. Kun hän oli niin kärsiwällinen nykyään, päätin minä uskaltaa muistuttaa häntä siitä. 'Mutta, rakas Heikki älä nyt suutu minä pelkään niin kowin, kun sinä olet ruwennut... rohkenin minä muistuttaa. 'Onhan sitä ... onhan tuota tullut, mutta eihän se niin ... woinhan senkin heittää... sanoi hän.
"Minua pahoittaa teidän kaikkien puolesta," minä rohkenin sanoa hänelle, "ja minä soisin, että paremmin ymmärtäisitte toinen toisenne. Sinulla on niin paljon kärsimistä, Ewelyn kulta."
Minä vaivuin mietiskelyyn, mutta rohkenin kuitenkin hieman epäiltyäni kysyä: »Mutta pidänhän minäkin paljon äidistä ja vanhasta isoäidistä, ja Mimmi-mamsselista myös», lisäsin minä kohteliaasti »joudunko sitten minäkin sinne?» »Eihän toki! Pienet pojat eivät joudu sinne.»
Monta kertaa olen paennut sinua, mutta se oli sentähden että teki mieli lähetä sinua, ja joka kerta ajattelin että olin hullu, joka rohkenin sellaiseen ryhtyä." "Ajatteletko vieläkin niin?" kysyi tyttö. "Sen teen," vastasi nuorukainen. "Etkö rakasta häntä," kysyi edelleen tyttö.
Jorkins maltittomasti. "Asia on se mutta minun on määrä tavata joku pankissa, jos tahdotte tehdä hyvin ja antaa minulle anteeksi". Tällä puheella nousi hän kiireesti ja oli huoneesta lähtemäisillänsä, kun minä rohkenin sanoa, että pelkäsin, ettei siis saatu tätä seikkaa millään lailla suoritetuksi. "Ei!" vastasi Mr. Jorkins, pysähtyen oven eteen päätänsä pudistaaksensa. "Ei!
"Jumalan avulla", rohkenin vastata, "minä koetan." Silloin priori lausui: "Me vastaan-otamme sinut siis koetteeksi vuodeksi; ja täyttäköön Jumala sen hyvän työn, jonka Hän on aloittanut sinussa."
Wasta wiikon päiwät olimme olleet uudessa kodissamme, kun hän sanoi minulle kamarissamme: 'Minä en rupea asumaan tässä karhujen maassa. 'No, missäs sitte? kysyin häneltä säikähtyneenä. 'Menen kotiin. 'Mutta nythän olet juuri kotonasi', rohkenin hänelle muistuttaa. 'Tämmöinen koti ei ole minun eikä yhdenkään siwistyneen ihmisen koti', sanoi waimoni.
Muistatteko kuinka surullinen ja kuinka ylpeä hän kuitenkin oli, hän joka itse oli niin jaloa sukua ja oli kasvatettu niin suuressa ylellisyydessä, kuinka hän tarttui käteeni, kun rohkenin väittää häntä vastaan ja sanoa että hänen omat sukulaisensa eivät voisi hyljätä lasta isän rikoksen takia , kuinka hän, ylpein nainen, minkä eläissäni olen nähnyt ja jonka hymyilyä joskus huomaan Lilyssä, kohotti päänsä pään-alukselta ja änkytti: "'Minä olen kuolemisillani kuolevaisen viimeiset sanat ovat käskyjä.
Päivän Sana
Muut Etsivät