Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Jospa sitten en kykenisikään pääsemään oikean totuuden perille, niin pidänhän ainakin visusti varalta sitä, minkä todella varoa voinkin, nimittäin etten usko vääriä luulelmia ja etten päästä tuota petturihenkeä enään valamaan viekotuksiansa mieleeni, olkoonpa hän sitten kuinka voimallinen ja ovela tahansa. Mutta työlästä on tämäkin.
ROUVA RAMSTEDT. Elkää uskoko. Hän on henki, materialiseerattu henki! Aivan oikein! Materialiseerattu henki. LEHTORI VIRTALA. Toisin sanoen, ihminen, niinkuin te ja minä. Koetelkaa hänen kättään elkää pelätkö, pidänhän minä hänestä kiinni. No, eikös se ole lämmin, niin kuin ihmisen käsi ainakin? Kas niin, kunniasanalla, häntä ei teidän tarvitse peljätä.
Tulisin varmaan hulluksi voi, Antti, sinä et saa sitä tehdä Mutta, Liisi, mitä ihmettä? Hän kummastui ja koetti irroittaa minua. Jopa nyt! Kuka uskoisi Rauhallisena ja viileänä hän vastasi tuskalliseen hellyyteeni. Elä ole lapsellinen. Pidänhän minä sinusta, kuinkas muuten. Onko se ihan totta, että pidät? Että rakastat niinkuin ennenkin?
"pidänhän minäkin maisteria suuressa arvossa, mutta ensiksikin hän ei ottaisi Lydiaa ja siksi toiseksi hän ei ole rikas, ja minulle on pikainen apu tarpeen". "Olisit ollut paremmin eteesi katsova", vastasi vaimo. "Vai sitä nuottia nyt alat veisata!" isäntä rypisti kulmiansa ja koroitti äänensä: "Kukas on enemmän kuluttanut tässä talossa. Kuka on nostanut kauppapuotien rätingit mahdottomiin.
»No hyvänen aika, pidänhän minä sinusta, mutta en vielä ole naimista ajatellut vapaana on hauska olla vaan enhän minä muistakaan huoli; jos jonkun otan, otan kai sinut, mutta en minä mitään varmasti lupaa.» »Muistatko, kun kyläilemässä kävimme ja ihmiset sanoivat meille: 'Tuolla tulee kievarin nuori pari', silloin sinä vain hymyilit, ja molemmat olimme onnellisia.»
»Pidätkö minusta ollenkaan, Emma?» oli hän kysynyt häneltä istuutuen hänen viereensä kangaspuiden penkille. »Pidänhän minä toki paljonkin», oli hän vastannut, tyynesti ja luonnollisesti, ainoastaan hiukan punastuen, ojentautuessaan niisien yli loimirihmaa sitomaan.
Vielä samana päivänä hän lähti aamiaisen jälkeen ajamaan Ihalaa kohti. »Kyllä se vain kumma on», lausui matami Iirille, »että sinä, joka aina olet ollut lempeä ja hyvä tyttö, saatat olla Pekolle noin kova, että annat hänen laihtua pelkästä ylenkatseestasi.» »Täti hyvä, enhän ensinkään häntä ylenkatso, vaikka en hänelle kihloihin mene. Pidänhän minä Pekosta hyvinkin paljon.»
Minä vaivuin mietiskelyyn, mutta rohkenin kuitenkin hieman epäiltyäni kysyä: »Mutta pidänhän minäkin paljon äidistä ja vanhasta isoäidistä, ja Mimmi-mamsselista myös», lisäsin minä kohteliaasti »joudunko sitten minäkin sinne?» »Eihän toki! Pienet pojat eivät joudu sinne.»
Päivän Sana
Muut Etsivät