Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Se vaappui Salliman vaskivaaka, kun arpa lyötihin kansan tään, jo riemuin raivosi lauma laaka, jo uhkas hirmu ja rauta raaka joka kukkaa, mi tääll' oli reunalta jään vain pälvestä nostanut pään. Sen tunsi lapsi kuin valkotukka, nyt lankes kohtalon kolkoin yö, ses aukes ain yhä kuolon kukka, tuo ulvoi ain yhä Manalan hukka, se hiipii, se saapuu, se saartaa, se syö, mitä loi tuhatvuosien työ.
Kaikkialla, Niin kauvas kuin katsees kantaa voi, Näät alkoholin sä kolkot jäljet, Näät tuhon, turmion, min se loi. Tuoll' ennenaikaiseen hautanansa Sen uhri muutama vietihin. Tuoll' elonsa keväässä murhan tehnyt Mies nuori lyötihin kahleisin! Tuoll' äiti kalvas ja pienokaiset Taas puuttehissansa vaikeroi, Kun loppui leipä, ja kodin turva Taas työnsä ansiot tyhjiin joi.
Ei kenkään voi sitä aavistaa, mitä tähdet ne pienet haastaa, kun niitä ääneti katselee mies yksin miettivä maasta. Mua itketti, mua hävetti ja sitten mua myös suututti. Ne kertoivat tarua muinaista, miten isänmaall' oli hätä, miten vieraan miekalla lyötihin ja ristillä maata tätä. Mut kansa nous kuin teräsjous ja sotapurret maassa sous. Mut tähtien silmät ne hämärtyy.
Päivän Sana
Muut Etsivät