Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Eikähän sinulla voi olla mitään valittamista sitä vastaan, että sinulle tapahtuu samoin kuin kaikille muillekin ja ettei suuri luonto eikä Luojan kaikkivalta aio vain sinun vähäisen itselösi takia muuttaa piirtoakaan ikuisista säädöksistään. Ei, vastasin hiljaa, sillä tunsin, että hän tarkoitti minun parastani. Tiedän, että minulle tapahtuu oikein. Siksi kuolen tyytyväisenä...
"Ei enää armoa! Heittäkää häntä keihäillä!" "Hän on noiduttu rautaa vastaan", huusi eräs gooteista, Tejan serkku. "Kolmesti olen häntä heittänyt, mutta häneen ei ole tullut piirtoakaan." "Niinkö luulet, Aligern", sanoi vanhus hurjasti nauraen. "Katsotaan, onko hän noiduttu kiveäkin vastaan."
Nyt hän saapui rantaan, sous pursin nopsin ja niin kevein, että ei vedenpintaan tullut piirtoakaan. Perässä seisoi ruorimies tuo taivaan, autuuden tulikirjat kasvoillansa, satainen saattueena henkiparvi. In exitu Israel de Aegypto lauloivat kaikki yksi-äänisesti ja loppuun saakka virren veisasivat.
PATRIK. Ota kivääris, Timoteus, istu sijalles ja paranna itses, samoin sinä, Titus; sillä muistakaat, jos tästälähin vielä kerran saman kompeen teette, ei löydy teille armoni valosta kaukaisinta piirtoakaan, vaan vihani mustat ukkospilvet teidät käärii kierroksiinsa, nielee teidät. Sentähden ottakaat vaari. TITUS. Kyll' kyll'. PATRIK. Te toiset myös, ottakaat vaari.
Nyt hän saapui rantaan, sous pursin nopsin ja niin kevein, että ei vedenpintaan tullut piirtoakaan. Perässä seisoi ruorimies tuo taivaan, autuuden tulikirjat kasvoillansa, satainen saattueena henkiparvi. In exitu Israel de Aegypto lauloivat kaikki yksi-äänisesti ja loppuun saakka virren veisasivat.
Se liekehti jo povessani vuosia, mutta kätkettynä kaikilta ja tarkin häneltä, joka itse liekehti, hän nuori Anian, mun tähteni toivon ja epäilyksen välillä. Sen silmäni kyllä näkemättä näki, en toki antanut hänelle toivon piirtoakaan, päättäneenä etten sitä koskaan anna. Kas kun minua pidätti kummallisten tunteitten jäykät kahleet.
Isäntänsä viittauksesta hän sytytti vieressään olevan hopeajalkaisen lampun ja painoi erästä marmoriseinän liitosta. Marmorilevyt kääntyivät akselinsa ympäri. Pappi lamppua kantaen edellä ja toiset kaksi jäljessä menivät aukon kautta pieneen matalaan huoneeseen, jonka ovi sulkeutui taas äänettömästi. Ei piirtoakaan ollut seinässä oven paikkaa näyttämässä.
Ei ollut hänessä enää hituistakaan jäljellä tuosta vanhasta, rypistyneestä ukosta, vaan edessäni seisoi kukoistava ihana nuorukainen, jonka kasvoista säteili ikuinen nuoruus ja kulmilla kuvastui ijäisyyden aamu. Päässä oli hänellä uusi uhkea hattu, jonka etupuolella oli kulta numeroilla luku "1882", ja yllä uuden uutukainen, vitivalkea vaippa, johon ei vielä oltu piirtoakaan vedetty.
Siinä ei ollut pienintäkään esinettä. Sen pohjassa ja sivuissa ei ollut piirtoakaan, vielä vähemmän kirjoitusta. Nostimme kansilaatan syrjällensä. Se oli samaa kiveä kuin kallio ja temppelikin. Ainoa, mikä jollain tavalla viittasi jonkinlaiseen salaisuuteen, oli sen ihmeellinen keveys. Se ei todella painanut enempää, kuin jos se olisi ollut hohkakiveä.
Sen pelkkä loitolta katseleminenkin keinuttaa mieltä, niinkuin olisin siellä mukana, ja poikien asennot, toisen kokassa, toisen perässä, ilmaisevat, että heidän onneensa ei voisi lisätä piirtoakaan. Kaikki, mihin ryhtyy, muuttuu iloksi ja nautinnoksi. Mieli saa viihdykettä pienimmästäkin askartelusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät