United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja hän kiintyi erittäin siihen tapaan, millä hänen kuvansa lausui ajatuksensa, se on, mitä se ajatteli ja puhui. Peiliä ei ollut, mutta heidän silmistään näkyvä uteliaisuus sen hänelle kuvasti. Ja omituinen keveys ja ilo tuntuu sydämessä. Uusi, ennen olematon tulevaisuudenkuva väikyttelee muotojansa paljoa lähempi ja helpommin saavutettava kuin kaikki entiset.

Sitten puheen soma soinnahdus ja puhelemisen luistava keveys siinä kaikessa oli jotain herraskaiselta vivahtavaa. Sitten ne katseet ja hymyilyt, ja kun he vielä näkivät eräiden nauravan, niin he alkoivat tuntea itsensä paksuiksi ja kömpelöiksi ja tulivat pahalle tuulelle. »Eikö ne niitä vaunuja jo saasanoi Vihtori melkein tiuskaisten Uutelalle.

Tästä johtuu se yllättävä keveys, se keveyden kimmoisuus, jolla nämä ruotsalaistemme ilmekkäimmät ja edustavimmat piirit suoriutuvat monista elämän raskaista, työläistä tilanteista ja kysymyksistä.

"Hän saattaa kylläkin olla oikeassa", sanoin. "Monessa perheessä syödään hyvällä maulla hapanta leipää vuodet umpeen. Heidän ostaessaan leipurilta leipää, on sekin hapanta, mutta he eivät sitä huomaa, leivän keveys kun heistä on sen paras ansio." "Etkö voi neuvoa häntä leipomaan toisenlaista?" kysyi vaimoni. "Olen tehnyt kaikki voitavani.

Tämä, sanoisiko ryhmä- ja puoluekurin kannalta ihailtava, sanoisiko inhimillisen yksilöllisyyden kannalta siveellisesti tyrmistyttävä keveys, jolla yksityistahdot ja yksityisvakaumukset kieltäytyvät itsenäisestä elämänilmiöiden arvioimisesta ja mukautuvat ryhmänäkökantojen mukaisiksi, on yleisenä määräävänä laatupiirteenä ruotsinkielisen sivistyneistömme suhtautumiselle julkiseen elämäämme.

Mielihyvällä katseli hän aina tytärtään, kun tämä toimi toimiaan kotona, iloinen tyytyväisyys kasvoilla ja koko olossaan elämän keveys. »Minä olen niin iloinen, niin onnellinen...» Näin oikein uhkuvana riemua ja ylimmilleen innostuneena tuli Elsa kerran kotia seuroista.

Hän oli kookas, komea mies, noin kolmenkymmenen viiden vuoden, ijässä, ylpeän, mutta kevytmielisen näköinen; kasvot iloiset ja kukoistavat, katse kirkas ja rohkea; suuri seurustelutaito, jäljittelemätön keveys ja varmuus antoi hänen olemuksellensa ja keskustelulleen tuon vastustamattoman voiman, joka kuuluu seurapiirin ominaisuuksiin.

On miltei mahdotonta saada ihmisiä oivaltamaan tavallisen, niin sanotun arkiruuan, hyvästi ja huolellisesti valmistettuna, olevan oivaa herkkua, joka aivan syrjäyttää kaikki monimutkaiset ylellisyydet. Alkakaamme siis hyvän pöydän perustuksella leivällä. Minkälaista tulee hyvän leivän olla? Keveän, tuoreen ja rapean. Leivän keveys se juuri eroittaa villikansojen leivän meidän leivästämme.

Erittäin edustavasti ja luonnehtivasti esiytyy tämä älyllinen kouliutuneisuus ja elämäntajun yliaineksellinen keveys erinäisissä ruotsinkieliselle sivistyneistöllemme luonteenomaisissa ihmisryhmissä.

Siinä ei ollut pienintäkään esinettä. Sen pohjassa ja sivuissa ei ollut piirtoakaan, vielä vähemmän kirjoitusta. Nostimme kansilaatan syrjällensä. Se oli samaa kiveä kuin kallio ja temppelikin. Ainoa, mikä jollain tavalla viittasi jonkinlaiseen salaisuuteen, oli sen ihmeellinen keveys. Se ei todella painanut enempää, kuin jos se olisi ollut hohkakiveä.