United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täytyihän heitä ainakin varoittaa, että he voisivat paeta ja pelastua... Pelastua? Minne? jysähti äkkiä mieleeni. Eihän ollut mitään tämän saaren ulkopuolella. Ja olihan tämäkin ainoa, pieni asuinsija, mikä heillä oli, tuomittu hukkumaan ja tyhjyyteen häviämään. Mutta ehkä he kuitenkin keksivät jotakin? Ehkä he tunnustaisivat syntinsä ja katuisivat ja kaikkeus armahtaisi heitä? Turha toivo!
niin leimunnasta pyhän liekin, jota nyt kohti käännyin, näin ma tahdon haastaa minulle vielä asioita muita. Hän näin: »Tää viides aste puun, joll' elon on lähde latvassaan ja heelmää kantaa pudottamatta koskaan lehtiänsä, on asuinsija autuaiden, ennen taivaaseen tuloaan niin kuuluisien, heist' että runottaret kaikki hyötyi.
Kaikkialla oli pölyä ja kylmää; se oli kuin kuoleman asuinsija. "Istukaa, mihin teitä haluttaa", jatkoi Sérafine. "Minulla ei ole enään kotia, minun elämäni kuluu täällä taistelussa katumusta ja katkeruutta vastaan." Hän riisui hattunsa, käsineensä ja huntunsa. Mathieu ihan kauhistui katsellessaan häntä läheltä.
Tietysti siellä oli vaikea elää myöskin monen hänen toverinsa mielestä. Mutta hän ei ollut koskaan kuullut tuota väitettä vielä tuolla jyrkkyydellä lingottavan. Kuinka tarkoitatte? kysyi hän. Tarkoitan, eihän se ole ihmisten asuinsija, jatkoi ukko. Tarkoitan, sivistyneiden ihmisten, niinkuin te ja minä ja monet meidän kaltaisemme.
Tämä hetki oli joka aamu hänen nykyisen karun ja yksinäisen elämänsä iloisimpia. Hänen kolkko työhuoneensa, joka oli illoin niin ahdistava kuin laivanruuma, kävi silloin oikein valoisaksi ja ystävälliseksi. Ja mikä oli parasta, se lämpeni. Siitä tuli jälleen ihmisten asuinsija. Liisa heittelehti vuoteellaan.
"No, en minä tiedä, vaan kamalaa on, jos minun pitää ruveta tässä asumaan ja korkeata hyyryä maksamaan, sillä tuot'hätää ei ole minulla säästöistäni jälellä rahan haamuakaan, ja minä olen myyty muija, jonka viimmeinen asuinsija on 'köyhäinhuone'. Voi hyvä Elsa, suuri hyyry on minulle kauhistus!" "Köyhäinhuone", se sana soi kamalasti Elsan korvissa.
Kun tulin yliopiston nurkalle, avautui eteeni tuo joka taholta suurien rakennusten sulkema senaatintori. Siinä seisoessa olisi tietysti pitänyt tuntua juhlalliselta. Sillä ympäröihän minua kaikilta tahoilta mahtavuudet. Tässä yliopisto, opin ja sivistyksen ahjo, virkamiesten paja, edistyksen kivimuuri. Sitä vastapäätä senaatti, kotimaisen hallituksen koti, laillisuuden ja oikeuden asuinsija.
Siellä sydämmess' on synnin juuret, Sydämmess' on asuinsija Herran. Ja tulen perästä tuli hieno tuulen hyminä. Kuinka voipi kaksi tunnett' aivan Vastakkaista olla rinnassamme: Toinen luoma Jumalan on: taivas, Toinen: helvetti on oma työmme!
SINIKKA: Se outo mies... LALLI: No niin, mitä hänestä? SINIKKA: Hänen on nälkä ja jano. Päiväkauden saloa käynyt on. Hänen jalkansa ovat väsyneet ja hänen jäsenensä jäykät pakkasesta. Miksi ei pysynyt kotonaan? LALLI: Joku asuinsija on jokaisella. Linnulla on pesänsä, pedoilla luolansa. SINIKKA: Hän sanoo, että hänellä ei ole paikkaa, kuhun päänsä kallistaa.
Roisto se oli sellainen mies, konna se oli, jolle kuritushuone olisi ollut oikea asuinsija! Mutta sitä ankarammin katsoi hän nyt olevansa pakotettu tuon graafillisen yhtiön suhteen esiintymään. Ei saanut tulla sanomaan kukaan hänen erikoisesti sitä senvuoksi hellivän, että hänellä itsellään sattui olemaan siinä melkoinen määrä osakkeita. Tyrväälä jatkoi äskeistä ajatusjuoksuaan.