United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä minä tiedän, että rahaa talon ostaminen viepi, vaan hyyrypä rahaa viepi; ei talo niin paljon vuodessa kulu, kuin hyyry on, eipä totta toisen kerran, vaan ne kiskovat muutamissa vuosissa talon hinnan takaisin; niin ne tekevät, ne tunnottomat."
Rejer seisoi lasku kädessä... Kolmekahdeksatta dollaria! Viisitoista dollaria enemmän kuin hänellä oli rahaa! kuukauden hyyry kuin tuulen puhallettu jokaisesta päivästä, ja vielä pari kolme kaupan päälliseksi! Tässä täytyy olla peijausta, hävytöntä peijausta!
Hyyryrahan kun maksoi näistä, niin ei paljon jäänyt jäljelle. Mutta tulipa hyyry jo etukäteen maksetuksi, ja Jäntin emäntä lupasi hyvän kutomapalkan. Hän koputti Elsaa ikkunaan ja kutsui takaisin, antoi kymmenpennisen ja sanoi: »No, ota tuon edestä soikeita korppuja.
Koetapas onneasi, sinäkin; minun mielestäni ei sitä ole raskas kantaa". "Mutta ajattele seurauksia, mies! Hää-reisu, hatturasiat ja sateen- ja auringon-varjot huolenasi, paistia ja kahvia kahdelle; hyyry ja henkirahat, torirahat, puotimaksut, kaikkia sataa sinun päällesi kuin tiilikiviä!
"No, en minä tiedä, vaan kamalaa on, jos minun pitää ruveta tässä asumaan ja korkeata hyyryä maksamaan, sillä tuot'hätää ei ole minulla säästöistäni jälellä rahan haamuakaan, ja minä olen myyty muija, jonka viimmeinen asuinsija on 'köyhäinhuone'. Voi hyvä Elsa, suuri hyyry on minulle kauhistus!" "Köyhäinhuone", se sana soi kamalasti Elsan korvissa.
"Moni matruusi joutuu juuri sentähden haaksirikkoon, ett'ei hänellä ole muuta kuin oma itsensä murehdittavana, niinkuin te sanotte... Istua alukseen ahdettuna kuukausmäärät! ja sitten yht'äkkiä päästä maihin hyyry taskussa... Hänen pitäisi ehkä huvitella itseään juoksemalla vaan säästöpankkiin!"
Matkan päähän päästyä oli kentiesi henki pantava alttiiksi, ja kun se oli tehtävä, niin tottapa teki mieli tietää miten ja minkä vuoksi. Mutta nämä tulevaisuuden mahdollisuudet eivät näyttäneet peljättävän. Tarjottu hyyry oli korkea, ja itsekullakin oli osansa asiassa. Merimiehiä tulikin tarjoksi, ja miehiä oivallisia, suuri joukko.
Päivällispöydässä puhuttiin pienestä, sievästä asunnosta, jonka rouva Olsen oli löytänyt; "oikea linnunpesä äskennaineille", kuten rouva sanoi. Sören sivumennen tiedusti, minkä verran se vuosittain maksoi, ja todellakin oli hyyry hänestä erittäin huokea asunnon sievyyteen verraten, mikäli rouva sitä kuvaili.
"Onko teillä tämä ainoa huone, tässäkö kaikki makaatte?" kysyin kauhistuen. "Niin, enkä suinkaan valita, jos vaan saamme jäädä tänne, mutta viisi markkaa kuukaudessa on kovin paljo leskelle". Viisi markkaa kuukaudessa! Heidän maksettavansa hyyry koko vuodelta ei tehnyt paljo enempää kuin mitä yhden päällyshameen pitsit maksoivat. Lapset kurottivat taas pieniä käsiänsä, ja minä ne täytin.
Kun neljänneksen hyyry piti maksaa, oli mammalla aina rahaa pienessä piirongissansa; jos tahtoivat saada vähän kaloja sunnuntaiksi, silloinkin oli mammalla riittävästi rahaa vähäisessä mustassa samettipussukassa ja vielä joku penni kotiakantajalle juomarahaksi. Siinä huoneessa ei mitenkään puutetta ollut sen tiesi Jumala paremmin kuin kukaan muu.