United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja niinkuin ojanvieremällä näkyy päät sammakoiden, mutta jalkojansa ja muuta ruumistaan he eivät näytä, niin täällä kaikkialla syntisiä. Mut lähestyissä Barbariccian, heti jokainen joutui porepinnan alle. Ma näin ja sydän tuosta kiertyy vielä heist' yhden viipyvän, kuin tapahtua voi sammakolle sukeltaissa muiden.
Heist' ei ainoa saa tuhon ankaran alta säästyä, koston kätt' ei välttää, ei emon kohdun kantama lapsonen ees, ei hänkään, kaikk' ikiturmaan vierköön Ilionin suku hautaa, jälkeä vailla."
Ei vastaan ota heitä taivas, ettei vähenis kauneutensa, ei Inferno, ett'eivät syntiset sais kunniata.» Ma hälle: »Mestari, mik' on se vaiva, mi heidät saa näin suureen vaikerrukseen?» Hän vastasi: »Sen lyhyesti kerron. Ei heillä kuolon toivoa; ja elo sokea tää niin halpa heist' on, että muu kaikk' on heille kadehdittavata.
Danaolaisia kiihti Poseidon taas, meren harmaan aalloist' astui luo salavihkaa; näät näki surren, kun vihamies rivit sorti, ja vimmoissaan oli Zeulle. Yht' oli kumpikin heist' isänkaataa, vaan esikoinen Zeus oli synnyltään sekä viisaudelt' yliverta. 355 Siksipä auttaa heit' ei tohtinut julki Poseidon, vaan salass' yllyttäin yhä hahmoss' ihmisen hääri.
On sata kosinnut jo Rusillaa, Ei kenkään voita vuorenhaltiaa, Viel' ykskään heist' ei niellä uskaltanut Sit' ihmejuomaa, jonk' on ehdoks pannut Se vuoren-ukko, antaaksensa sen Rusillan maljan sekä sydämen.
Hyvinpä hän »kansliassa» näytti viihtyvänkin, naukun otti niinkuin muut ja kortit tunsi hänkin. Tullut kanssa patruunan myös heist' oli hyvät tutut. Taisi hän monet tarinat ja monet tyttöjutut, joille nauroi kuollaksensa patruunamme parhain. Yhdessä nyt nähtiin heidät myöhään sekä varhain. Oli kerran istuttu näin jälleen päiväkausi. Väsähti jo sihteerit ja seura hajottausi.
Kaks ystävää siin' antoi kättä, tuopa heist' istui, tuopa seisoi, pois jo kääntyin, uhonnut heist' ei kammo kauhun luopa, ei ilmi itkeneet he hahmon vääntyin, mut hänen, jonk' ol' eessä haudan juopa, soi vielä viime sanat hiljaa ääntyin, ne kuuli kummakseen laps oudon suvun, ne tunki yöstä tuhatvuotten luvun.
Heist' eräs sitten vastahamme riensi ja yksin alkoi: »Kaikki oomme alttiit sun toiveilles, ett' ilon saisit meistä. Kierrämme samoin piirein, samoin kehin, janoten samaa kuin ne vallat ylhät, sa joille kerran maailmassa lauloit: Te, joiden älyyn kolmas taivas taipuu; niin rakastamme, että hetken lepo sun mielikses ei ikävämpi meille.»
Jos kuuluu joku ääni heikko: "Pois maasta pimeyden peikko!" Ei voida häntä karkoittaa; Hän monen apua saa käyttää, Ne hänen käskyjään vain täyttää, Kun taskuun voiton siitä saa. Heist' aseseppäin suuren luvun Hän saa; ne laittaa sotapuvun Lain laatimansa suojassa. Jos kurja raukka valittaapi, Hän tekee vaan kuin haluttaapi Ja seisoo aina aseissa.
Heist' olisiko hauskaa sitten Täällä kärkkyä synnintöitä, Luvut laskea suukkositten Ja naukkujen pitkin öitä? Mitä muusta kun kumpiakin sai vaan, Ja humaltua sai säveleistä! Viis välitän valloista taivaan, Kuten piittaa eivät he meistä. He keskustelivat vakavasti eivätkä huomanneet tai eivät olleet näkevinään gladiaattoria.