United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
TUURA: Kertoi kuulleensa, että yksin korven keskellä elät etkä vielä ole antanut kastaa itseäsi. LALLI: Annoitko sinä? TUURA: Ka, mikäpä siinä auttoi! ja pääseehän tuosta lähteessä peseytymällä. LALLI: Saattaa päästä. TUURA: Sinun vaimosi on kastettu? LALLI: On. TUURA: Taitaa tulla jo sinunkin vuoroni? Lienet sinä lähtenyt ristimään? TUURA: En. Toiset ovat asiani. Kuka hän oli?
»Sanoin: epätasaväkisen, sillä X-virta tarjoo kaikki edut kalastajalle, tuskin juuri mitään lohelle. Ei mitään kiviä eikä risuja, ei edes ruohoja eikä vesiheiniä. Lohi ei voi käyttää hyväkseen veden voimaa niinkuin koskessa. Vieköön se siimaa kuinka paljon tahansa, kyllä sitä rullalla riittää ja jos näyttää loppuvan, pääseehän venheellä perään.
Täytyy pujahtaa jostakin rattaiden ja hevosten päiden välisestä solasta. Sykähtäähän sydän vähän, mutta kun jalat tietävät tehtävänsä ja ohjaustanko miehen tahtoa tottelee, niin pääseehän siitä, ja taas on vähän matkaa aukeata katua, sileää virtaa seuraavaan kadunkulmaan. On sitä ainakin kilometri tuota Boulevard St. Germainia, jota reunustavat Ranskan vanhan ylimystön totiset talot, joiden ikkunaluukut ja ovet ovat melkein aina suljetut ja jotka nyt näyttävät entistään vielä salaperäisemmiltä sen jälkeen kun suuri basaaritulipalo toi vainajan melkein joka taloon. Mutta katuelämä, uusi aika ja ihmisten välinpitämättömyys vierii katua pitkin mistään huolimatta; ja samassa olemme Ranskan edustajakamarin edustalla. Se on vaarallinen paikka, tuo edustajakamari. Sen sisällä kuohuvat kaiken maailman intohimot ja joka päivä koetetaan siellä jalkakammilla ministeristöjä suulleen syöstä. Sen ulkopuolella on pyöräilijä ainaisessa vaarassa, sillä kamarin edustalla oleva katujen aukea on salavihainen ja odottamattomia pyörteitä täynnä. Liike Boulevard St. Germain'illa, liike kahtaalta päin pitkin leveitä Seinen rannan puistokatuja ja liike Concorde-sillalla, jossa se oikealta ja vasemmalta Seinen rannalta tullen muodostuu loppumattomaksi vaunuvirraksi, mikä lakkaamatta kuohuu kiiltäviä vaununkattoja, hevosten helaisia päitä ja kuskien hattuja, yhtyy tähän ja tässä taas eroaa ja hajaantuu. Siinä tulee omnibusseja ja raitiovaunuja vastakkain, siinä on taaskin alituinen jono ajureita, mutta etenkin on siinä yksityisten korskuvia valjakolta, suuria, pitkäkoipisia oriita, jotka jo pitkän matkan päässä peloittavat ja näyttävät halveksivan kaikkia vastaantulijoita.
Jos osaisi aukaista tuon ikkunan, niin hyppäisi siitä kartanolle. ... Mutta jos on portti kiinni? Pääseehän aidan yli. Olihan kartanolla päivällä pienet tikapuut. Ne nostaa aitaa vasten... Aaposta tuntui jo hauskalle, kun ajatteli tulevansa kotikartanolle. Ja koputtaa tallin ovelle... Tai hän ei koputakaan.
Parempi olisi, jos ottaisitte jonkun vanhemman ihmisen. Mikäpä niitä enää muuttelee, jurisi isäntä miettiväisenä. Osannee tuo toki keittää, näyttäähän tuo virkeältä ihmiseltä, ja jos ei, niin pääseehän tuosta vuoden päästä. Sittenpähän näette, vaan uskokaa pois, pääsemättömissä siitä vielä olette, ennusteli toinen yhäkin.
Ka, pääseehän siitä ... tasainen on taival... eivät kivet kolaja ... ei muuta kuin vähän upottaa... Vai läpi Suomen! jahkaili kuski. Yhtä umpea Lappiin asti ... eikä kuin yhä pahenee... Saamari sentään! Onko teillä sitten määrä minne joutua, vai mitä varten se oikein on lähtenyt? Annahan kätesi, hyvä mies, että pääsen pystyyn! Kas niin, vetäiskää samalla maantielle! Vot! Hyvä on! Puhhuh! Määräkö?
»Olisipa tuo jo entinenkin välttänyt», vastusteli Jussi, ja Antti taas puolestaan jatkoi muuta puhetta, myöntäen: »Pääseehän sitä maan rakoon, vaikka ei yhtään huikentelisi. Eikä se tämä Kaisa huikennellut nuoruudessaankaan, kun vielä siellä Liperintaipaleella tyttönä oli.» »Vakavahan tämä Kaisa oli jo silloinkin», kiitteli Jussikin sokeria puraistessaan.
Tule nyt sedällesi vähän lukemaan, sanoi Esa. Viijaa ujostutti alussa, mutta sitten se alkoi vakiutua ja Risa-Pekan kertomus miellytti muitakin. Eikös ole hyvä lukija tuo Viija, sanoi Arolainen. Saisit sinä, Esa, kun olet setä ja holhooja, panna johonkin kouluun. Mitä varten? kysyi heti Tuokko. Sitä varten, että pääseehän jotain ymmärtämään tästä maailmasta. On niitä köyhiäkin pöllönä kuolemaan.