United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Augustinin Eremitein veljeskunnasta. Minä olen Fredrik Cotta, Margareta Cottan poika, Elsan ja Theklan veli Fritz. Minä en ole enää munkki. Minä olen kristitty. Minä en ole enää vannotettu Augustinilainen. Minä olen kastettu kristitty, pyhitetty Kristukselle äitini sylistä, yhdistetty Häneen miehuuden ikäni uskon kautta.
Hän on pakana... KAIKKIVALTA: Ei, hän on kristitty! Te olette kastanut hänet... BALDUIN: Kristitty? KAIKKIVALTA: ... Te olette itse kastanut hänet Hämeen Kiialassa... TUOMAS: Se on totta. BALDUIN: Tuo nainen on kastettu siis? KAIKKIVALTA: Hän on ilkkuen huutanut sen minulle polttoroviolta. Peruuttakaa käskynne, piispa Tuomas! Hänen kuolematon sielunsa voi vielä pelastua.
Ja kaikesta siitä on minun kiittäminen teitä, minun rakasta opettajatartani. Herra palkitkoon teitä laupiutensa mukaan." Pitkä ja elähdyttävä keskustelu tapahtui sitte näitten kolmen kristillisen ystävättären kesken. Juditha kertoi tarkemmin Naomille oman sekä miehensä kääntymisen ja kasteen; Theophilo oli niinikään kääntynyt samaan uskoon ja kastettu jo useoita vuosia sitte.
"Ei tässä kunnian kukko laula, jos ei poikaa saada kastetuksi", sanoi ämmä. "Sudet hänet vielä vievät tuolla vuorilla. Taikka saa hänet Hiiden kultasarvinen poro kynsihinsä, ja Herra varjelkoon! kuinka pojan sitte käy, kun ei vielä ole kastettu?" Sampo sai nuo sanat kuulla ja rupesi mietiskelemään, mimmoinen tuo poro lienee, jolla oli kultasarvet. "Se lienee komea poro", arveli hän.
Minä läksin häntä hakemaan: ha'in Suomen suuren maat ja meret, Saksat ja Virot, mutta en löytänyt kullan-kokkoani. Tulin taasen suureen Suomen-saareen, ja löysinpä hänen tuolta Tampereen takaa hietaharjulta. Tuossahan Tettuni pieni! huusi poika iloissansa, mutta Tettu tuiskahti ja lausui: »mikä olet sinä? mikä maan-mustettu? mikä tervaan kastettu?» ja kiepasi ensimmäiseen tölliin.
Joukokin ilmaantui kirkon rappujen eteen. Ei ollut hänellä enää entisiä vaatteitaan, Karjalan kuosiin tehtyjä, vaan kontolainen oli karvalakki ja turkin reuhka. Jouko hoi! huusi joku poikajoukosta. Mutta Jouko ei ollut kuulevinaan. Etkö sinä kuule, Jouko? huudettiin taas. En ole Jouko! kivahti hän. Mikäs sinä olet? Henrikiksi olen kastettu! Etkä ole kastettu, pakanahan sinä olet!
Haudat Herran kutsuttuiden Ei pysy enämpi kiinni; Itsestänsä aukenevat, Kiiruhtavat katsomahan Tätä ilmaista ihmettä! Päämieskin, pahalla mielin, Katsoi päälle katkerasti; Että huudolla erisi, Henkens antoi äänekkäänä. Muisti merkit verrattomat, Tästä tunteepi totuuden, Sanoi suulla surkealla: "Työ on tehtynä tänä'än, Miestä vastoin vaarallinen, Veri kastettu viatoin, Pantu syytöin surman ala!
Tiettiin ett'ei pienokainen ollut kastettu, ja vaikka semmoinen häiriö sai tapahtua suuressa kaupungissa, jossa tapahtuu niin paljon muutakin häiriötä, niin sitä ei kärsitty maalla, missä kaikki voitiin silmällä pitää, vaikka tiet olisivat olleet kuinka huonot ja talojen välit vielä pitemmät.
Nuori äiti kiiruhti sitä kirkkoa kohti, jossa hän pari vuotta sitten oli vihitty ja jossa hänen kipeä lapsensa oli kastettu totta kai se oli oikein! Yö oli pimeä, ja kylmä tuuli kiiti yksinäisten katujen läpi, kaikkialla häntä kohtasi unen kuva, ja hänestä näyttivät kaikki nämä pimeät huoneet, jotka seisoivat siinä äänettöminä riveissä, olevan kuoleman pettymättömät todistajat.
Mutta Timo oli lähtenyt matkaan; löysi myös aholta kontit, löysi kirveen veriseltä tanterelta, jossa makasi kontio ja seitsemän härkää. Ja palasi hän retkeltänsä takaisin, kontit seljässä ja kirves kainalossa, ja silloin otettiin esiin kuusi reikäleipää ja lihankimpaleet tulesta; ja pienentyi miesten hampaissa kuiva leipä ja paistettu, suolaan kastettu härjänliha.