United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kerta seisoin, niin näin unta, Meren reunal vieraas maas; Etääl siinti koti-ranta, Sinne mielin tulla taas. Mutta uni, joka ensin Vei mun maastain, immestäin, Hänen siivillänsä lensin Jälleen koti-maahan päin. Siirsin mielel intovalla Pojes Suomeen ihanaan, Siirsin vinhast pilvein alla, Siks kuin löysin kunnasmaan.
Koska viimein sammunut on liekki, Kohden immen kotoo kulkee mies, Uljaal mielel, säteileväl silmäl Halki salojen hän astelee. Näkyy huone mäntymetsän suojas, Akkunat sen lempeest katsahtavat. Käyskelee hän keltasantast tietä, Impi kaunis häntä vastaan käy. Mutta miks niin röykkeä on käyntins? Miks ei kuulu äänens helinää? Mikä penseys on niillä huulil, Katsannossa mikä talven kylmyys!
Miksi levotonna, kaunis impi, Mikä kiire ilta-askareis? Tässä olen kaukaisilta mailta; Riemuten sua taasen katselen. »Immen lähtöhetki onpi tullut, Mutta ennen kuni siirryin pois, Tahdoin kammiosi koristella, Lehditellä valkeen laattian.» Miksi jätät sinä kammioni, Miksi lemmittysi entisen? Kyselin mä murheellisel mielel Immeltä, jo valmis lähtemään.
Tahtoisitko lemmen maljast nauttii Jumalien suosimana tääl, Olkoon mieles puhdas niinkuin lumi Tunturille vasta lankenut. Toki ei niin lieto, häilyväinen, Tuulen tuiskahtais se kiitää pois, Mutta luja niinkuin pohjan tähti, Luja, seisova ja kirkas ain.» Niin hän lausui. Hältä kysyin taasen Eron hetkes mielel synkeäl: Ijankaikeksiko erkanemme Joutumatta yhteen kerran viel?