Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Mun terveiseni ainoat On, että hältä pirston akkunat. Rakastuneita täällä täytyy huvittaa Nyt yöksi jollakin, mi heidän asemaa Voi aivan säntillensä kuvaella. Ihk' uusi laulu! nähkääs vaan! Ja loppukertuu lujaa lauletaan! Yks hiiri kellarissa niin Söi voita vaan ja rasvoi, Ett' niinkuin tohtor Lutherin Sen ihravatsa kasvoi.
Mutta kun itkenyt kyllikseen oli aimo Akhilleus, haihtunut hältä jo rinnastaan ikävöitsevä haikeus, istuimelta hän nous, käsin auttoi maast' anojankin; säälien tuon näki harmajan pään sekä harmajan parran, näin sanat siivekkäät jopa lausui hälle ja haastoi: "Koito, sa montapa kestää sait totisesti jo tuskaa!
Halaistu pursto hahmon otti, joka toisaalta haihtui, ihon norjan saaden, sill' aikaa pinnan kovan haavoitettu. Näin, kuinka kuoppihinsa painui hältä käsvarret, kuinka käärmeen etujalat jatkuivat sen, min typistyivät toisen. Kyyn takajalat yhteen kiertyneinä jäseneks muuttuivat, min peittää miesi, mut toinen omastaan sai kaksi osaa.
Ja minä itse ruma näin! Oi, taivas, kuin on herttainen! Voin luottaa lempeen uskotun, Mä hältä uljaan seppelen sain otsaan, varhain kaljuhun. Pois huntuverhot vienoisen! Mua vuottaa riemu täyteläin! Oi, taivas, kuin on herttainen! Ja minä itse ruma näin! Yvet'ssa oli kuningas, vaikk' aikakirjat hukkui, mies torkku, uneen tarmokas, mi varhain, myöhään nukkui.
Ja Nainen hurskas, joka johti lentoon näin korkeahan sulat siipieni, ehätti eestäni nyt vastaamahan: »Pojista taistelevan Kirkon kukaan ei toivo niin kuin hän; se kirjoitettu on armeijamme valoon, Aurinkohon. Siks suotu hälle on Egyptist' ennen Jerusalem tää tulla näkemähän kuin päättynyt on ase-aika hältä.
SEBASTIAN. Tuo taivas on, tuo kirkas aurinko; Tään helmen hältä sain, sen näen, sen tunnen; Näin vaikka lumouksen vallass' olen, En hullu toki lie. Miss' on Antonio? Hänt' Elephantista en löytänyt; Siell' oli ollut; sain sen tiedon siellä, Ett' etsi hän mua kautta kaupungin.
Ja katso, me pyydämme siunaustas, sun poikasi synkeä, syyllinen, ja mun impeni puhtoinen. Katso, kuin hän on kaunis ja valkoinen ja muistuttaa niin sua! Hän on niin hellä ja herttainen, vaikk'ei hän lemmi mua, Elä kysele hältä, miks tänne mun toi, mut usko, se niin oli parhain, oi! Ja usko, nyt ett' olen onnellinen kuin aikoina lapsuuden. Elä kysele multa sa laaksoista maan!
Surmasit ystävän hältä jo uljaan, lempeämielen, pois hänen päästään, varreltaan otit korskana varjeet. Vaan hyvitykseks suon väen sulle nyt ainakin suuren, näät kotihinpa et käy sinä taistost', eikä Akhilleun varjeit' Andromakhe jumalaisia yltäsi riisu."
Vaan Thoas hänt', Aitolian mies, päin viskasi keihään ryntääseen näpyn alle, ja keuhkoon upposi vaski. Karkasi kaatuvan luo Thoas aimo ja ankaran keihään tempasi rinnast' irti ja koppoi viiltävän miekan, iskien vatsan auki ja hengen riistäen hältä.
Te tunnettehan vaivani, ois teidän myös lääke tunnettava, maukkaaksi se tehtävä, jott' ei mun oisi pakko, pois tuskistani päästäkseni, kestää vain yhä suurempia tuskia. Sä myöskin hymyilet, mut totta on se; omasta suustaan liet sen hältä kuullut? ALFONSO. Useinkin kuullut sekä anteeks suonut.
Päivän Sana
Muut Etsivät